Minimalismi & televisio vai ei televisiota

Kun ensimmäisen kerran kiinnostuin minimalismista, ei ollut vaikeaa luopua televisiosta. Silloinen näköradiomme oli sotalaivan kokoinen kuvaputkitelevisio ja kun se lähti veke, asunnon ilme keveni vähintään puolella. Ennen lapsia en kaivannut telkkaria. Elin arkea aktiivisesti, eikä televisiolle edes ollut jäänyt paljoakaan aikaa. Opiskelin, reissasin, lenkkeilin, tykkäsin käydä salilla, keilaamassa, harrastin aktiivisemmin musiikkia ja ylipäänsä harvoin vietin iltoja vain kotona sisällä sohvalla maaten.

Televisio rantautui meille uudestaan joskus vuonna 2016. Sain sen ilmaiseksi siskoltani ja päätin katsoa, tulisiko sille käyttöä vai ei. Tuolloin syksyllä 2016 aloin odottamaan esikoistani. Raskausväsymyksessä ja -pahoinvoinnissa oli kivaa, kun oli tv. Tuli katsottua mahdottomasti hienoja elokuvia, joka kirjastoreissulta lähti kasa dvd-levyjä mukaan. Tämä televisio ei siis ole älytelevisio, vaan ennen Chromecastin hankkimista katsoin elokuvia pelkästään ihan perinteisiltä dvd-levyiltä. Continue reading ”Minimalismi & televisio vai ei televisiota”

Uudistettu blogiarkisto

Hiphei, sain vihdoin hieman uudistettua blogiarkistoa! Blogiarkistosta pääsee siis helposti lukemaan tekstejäni eri aihealueisiin luokiteltuina. Tein sinne hieman helpommin erottuvat väliotsikot, joten ehkä nyt on helpompi rullata mieluiseen kategoriaan. Sitten kun tekstejä alkaa olemaan vielä enemmän, täytyy järjestely toteuttaa taas jotenkin eri tavalla (kun vain keksisi miten!), mutta hetken tämä nyt vielä toimii näin 🙂 Continue reading ”Uudistettu blogiarkisto”

Lemmikkien eettisyys

En ole koskaan ollut kovin eläinrakas. En ole ikinä esimerkiksi osannut rapsuttaa koiraa. Eläinten oikeudet on teema, josta olen pintaraapaisten lukenut ihan vastikään. Punaisen lihan jätin 2009 pois lähinnä ympäristösyistä, mutta toki vaakakupissa painoi osaksi myös eläinten tuotannossa kokema kaltoinkohtelu. Viime aikoina olen ollut lähes vegaani jokusen aikaa ja nyt on tarkoitus jättää joulukuun aikana viimeisetkin eläinperäiset aineet pois, niin että vuosi 2019 starttaa täysvegaanina!

Nyt kun olen saanut lapsia, on myötätuntoni pienempiä, puolustuskyvyttömiä kohtaan kasvanut. Mieleen on herännyt monenlaisia kysymyksiä: miksi niin monien mielestä on söpöä ostaa sairaaksi ja kärsiväksi jalostettu koira? Miksi monien mielestä on oikein jopa kurittamalla (esim. lyömällä) kasvattaa koiraa? Ovatko lemmikit lähinnä viihdettä, joita ostetaan tuomaan hyvinvointia ihmisille? Nähdäänkö kaikki lemmikkien hyödyt vain ihmisten kannalta? Miten lemmikit kokevat pienessä tilassa sisätiloissa kotona yksin odottelun (esim. työpäivän ajan)? Onko oikein pitää lemmikkiä, joka syö lihaa, mikä siis vaatii toisen eläimen tappamista epäluonnollisissa olosuhteissa? Onko koira arvokkaampi kuin sika? Jos delfiinien kasvattaminen delfinaariossa on väärin, onko muiden lemmikkien pitäminen ihan ok? Continue reading ”Lemmikkien eettisyys”

Luovuin päiväpeitosta

Tämän postauksen aihe on melko marginaalinen, mutta kirjoitanpa kuitenkin, kun tänne blogiin on tullut muutenkin raportoitua matkastani kohti minimalistisempaa elämää.

Eilen päätin luopua päiväpeitoista. Näissä kuvissa näkyykin toisen sängyn uusi ilme, sänky pelkällä peitolla ja pussilakanalla. Jännä, miten en päiväpeittoja aiemmin ole edes kyseenalaistanut. Mikä sai minut ne nyt kyseenalaistamaan?

Kahden lapsen kanssa pyykkiä on alkanut tulla enemmän. En varsinaisesti pidä pyykinpesusta, jo se pesukoneen järkyttävä kolina on asia, jota inhoan aivan valtavasti. No, molemmat päiväpeitot ovat viime aikoina olleet useamman kerran pesun tarpeessa. Vauvan puklua kun on vähän joka paikassa. Kyllähän se turhauttaa, kun se yksi päiväpeitto vie melkein koko koneellisen verran tilaa. Itsellä ihanne olisi, että vaate- ja liinavaatepyykkiä pitäisi pestä noin kerran viikossa – kestovaipat tähän lisäksi. Päiväpeitot ovat lopulta vain yksi lisä tähän pyykkirumbaan, ja ison kokonsa vuoksi ne vievät melkoisen paljon pesutilaa. Continue reading ”Luovuin päiväpeitosta”

Kuinka hiljennän yliajattelun?

Alkuun on kirjoitettava, että minusta meidän ei kannattaisi liikaa keskittyä muuttamaan luontaisia piirteitämme. Päinvastoin on todella tärkeää oppia arvostamaan itseänsä ja hyväksymään itsensä.

Minä olen ihminen, joka pohdiskelee ja mietiskelee paljon kaikenlaista, turhaakin. Kyllä, toisinaan myös yliajattelen, ”overthink”. Ennen en pitänyt tästä ominaisuudestani, vaan jopa yritin kasvaa siitä pois. Mutta hyväksyttävä se on, se on ollut aina osa minua. Olen ala-asteajoiltanikin löytänyt melkoisen tulenkatkuisia pohdiskeluitani yhteiskunnallisista teemoista. Tällainen minä olen.

Mutta toisaalta tähän yliajatteluun liittyen uskon, että on hyödyllinen taito osata toisinaan katkaista se jatkuva ajatusten nauha. Itse todella nautin pohdiskelusta  ja päämäärättömästä ajatusten pallottelusta. Mutta joskus se on hyvä pistää tauolle ja vain olla.

Miten minä sitten hiljennän yliajattelun? Continue reading ”Kuinka hiljennän yliajattelun?”

Tyytyväisyys on kulutushysterian vihollinen



Mitä etsimme?

Miksi on helppoa käyttää niin paljon aikaa epäoleellisin asioihin?

Miksi huomiomme siirtyy niin helposti pois kaikkein tärkeimmistä asioista niihin vähän vähemmän tärkeisiin?

Miksi on niin yleistä käyttää enemmän rahaa ripsiin tai uuteen televisioon kuin vaikkapa siihen, että voisimme helpottaa kärsivien lasten elämää sodissa ja pakolaisuudessa? Milloin ripsien väristä on tullut tärkeämpi asia kuin toisista ihmisistä? Continue reading ”Tyytyväisyys on kulutushysterian vihollinen”

Onko kirppistely ekologista?

Onko kirppistely ekologista? Tiivistetysti sanoisin, että käytetyn tavaran ostaminen on uuden tavaran ostamista ympäristöystävällisempää. Uuden ostaminen ruokkii tavaran kysyntää, käytetyn tavaran ostaminen taas ei. Vai ruokkiiko?

Jossain määrin kirppistely saattaa ruokkia kulutusta. Kun itse aikoinaan shoppailin vaatteita ja muuta krääsää suhteellisen holtittomasti, pidin usein kirppispöytää. Oli kiva, että sai tavaraa myytyä. Sai rahaa ostaa uusia vaatteita ja tilaa vaatekaappiin uusille ihanuuksille! Möin jopa vaatteita, joissa oli hintalaput paikoillaan. Minulle kirppari mahdollisti himoshoppailun, kun sain hyvällä omallatunnolla vaatteet kiertoon ja kotiin tilaa uusille tavaroille. Yhden myydyn paidan tilalle saatoin ostaa kaksi uutta. Tunnistatko sinä himoshoppaajan kirppispöydän? Voisitko jättää tuotteet siltä pöydältä ostamatta? Continue reading ”Onko kirppistely ekologista?”

Van life unelmointia

”I like the smell of earth

touch of wild water

and the feeling of

being fully alive.”

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, on minulla herännyt innostus van life – elämäntapaa kohtaan. Tiivistetysti van life tarkoittaa sitä, että asutaan autossa kuten pakettiautossa tai asuntoautossa. Osa muuttaa autoon pysyvämmin ja irtisanoo asuntonsa. Tällöin omaisuus täytyy todella karsia minimiin. Olen katsonut Youtube-videoita ihmisistä, jotka ovat asuneet autossa jopa vuosia. Toiset taas pitävät kotinsa ja asuvat autossa pienempiä pätkiä, Suomessakin sellainen karavaanarimatkailu on yleistä. Jotkut ajelevat autolla ympäriinsä, toiset pysyttelevät suhteellisen pienellä alueella ja saattavat leiriytyä yhteen paikkaan pidemmäksikin aikaa. Continue reading ”Van life unelmointia”

Minimalistinen vaatekaappini nyt


Tässäpä tämän hetkinen vaatekaappini. Laskeskelin, että minulla on nyt sisävaatteita noin 39kpl + vaellusvaatekerrasto, sukat, alusvaatteet ja uima-asu. Tuohon 39 olen laskenut myös imetysvaatteet sekä omistamani juhlavaatteet, jotka ovat tosin vielä säilössä muualla.

Tällä hetkellä minulla on:

T-paitoja ja toppeja: 15kpl

Pitkähihaisia: 15kpl

Housuja ja legginsejä: 7kpl

Juhlamekot ja hameet: 2 kpl Continue reading ”Minimalistinen vaatekaappini nyt”

Voisinko elää arkea ostamatta mitään?

Tämä vuosi on ollut ihmeellinen. Koen vahvasti, että olen päässyt tosi syvälle tasolle sen suhteen, etten todella halua ostaa mitään. Tai siis toki ruokaa, mutta en juuri mitään muuta materiaalista. Vapauttava tunne. Minulle itselle lopullinen käännekohta oli se, kun aloin kirjoittamaan postaustani Irti materialismista. Kun etsin taustatietoa postaukselleni, luin vastaavia tekstejä, luonnostelin kappaleita ja googletin tietoa, jokin sisälläni liikahti lopullisesti. Siinä missä vielä viime kesän alussa saatoin ostaa jotain suhteellisen vähinkin perustein, tuon tekstin kirjoittamisen jälkeen jokin on ollut toisin. Sen jälkeen olen kokenut, että suhteeni materiaan on muuttunut pysyvästi.

Tämä tuntuu uskomattomalta. Minimalismitaipaleeni alussa keväällä 2015 epäilin, josko tulisin koskaan pääsemään eroon tavaran ostamisen himosta… Ja kyllä vielä vuosi takaperinkin jos vain johonkin kauppakeskukseen pääsin, tarttui sieltä useampi juttu mukaan. Continue reading ”Voisinko elää arkea ostamatta mitään?”