Heittää kaikki keinotekoinen taakseen, tulla yhdeksi luonnon kanssa

Ei kannata välittää muiden mielipiteistä, antaa muiden pitää sinua vaikka pähkähulluna. Kun ei mieti muiden reaktioita omiin elämänvalintoihin, on todella vapaa elämään.

On upeaa voida tuntea olevansa vapaa. Että voi tuntea olonsa villiksi, kahlitsemattomaksi.

On vapauttavaa elää toisinaan ilman kelloa, tietämättä mitään ajasta, luottaa kehon ja luonnon omaan viisauteen ja rytmiin.

Hengittää puita, tuulta, auringon valoa, taivasta, järven pintaa, valovuosien päässä kimmeltävien tähtien tuiketta. Heittää kaikki keinotekoinen taakseen, tulla yhdeksi luonnon kanssa taas. Continue reading ”Heittää kaikki keinotekoinen taakseen, tulla yhdeksi luonnon kanssa”

Saan enemmän, kun omistan vähemmän

Kulutukseen perustuva nykykulttuurimme koittaa saada meidät uskomaan, että tavarat ja materia määrittelevät arvomme. Nykypäivänä on helppo uskoa, että tavara kertoo suoraan ihmisestä jotain. Esimerkiksi saatamme arvottaa ihmisen, jolla on hienot uudet ja tyylitietoiset vaatteet korkeammalle kuin ihmisen, jonka vaatteet ovat selvästi vähintään 10 vuotta vanhat. Saatamme automaattisesti pitää hyvin pukeutunutta ihmistä kauniimpana, mukavampana, ajankohtaisempana, kiinnostavampana ja älykkäämpänä kuin vanhoihin vaatteisiin pukeutunutta.

Tämä ajaa meitä siihen, että saatamme alkaa vertailemaan toisiamme tavaran kautta. Tällöin paremmuuden tai tasavertaisuuden tunteen hakemisesta voi seurata ostamisen tarve. Voi tulla kokemus jälkeenjäämisestä, häviämisestä ja huonommuudesta, kun pikkuhiljaa omat vanhat tavarat ovat kaikkien ympärillä olevien ihmisten tavaroita vanhempia. Sen sijaan uutta tavaraa ostamalla ja vanhaa päivittämällä voi pysyä turvallisesti siellä aallon harjalla, ”hyvien tyyppien joukossa”. Continue reading ”Saan enemmän, kun omistan vähemmän”

Metsässä olemisen yksinkertainen riemu

Luonnossa ollessa kaikki päässäni oleva stressi kaikkoaa. Mieli rauhoittuu. On vain polku, oma hengitys ja vapaus. Ei muita ihmisiä, saa mennä täysin Nuuskamuikkusena oman mielen mukaan, positiivisessa mielessä yksin. Hiljaisuus.

Luonnossa ei ole mitään häiriötekijöitä, on vain tumma ja vaitonainen metsä, järven selkä ja pään päällä pala taivasta. Raikas ilma, helppo hengittää.

Tavaroita selässä vain pieni repullinen. Vähän vettä, ehkä tulitikut ja evästä. Retkiaterimet ja vettä pitävää vaatetta sateen varalle. Kaikki mitä tarvitset mahtuu yhtäkkiä pieneen laukkuun, eikä mitään puutu. Continue reading ”Metsässä olemisen yksinkertainen riemu”

Elämä ei ole suoritus


Alunperin ajatus tähän postaukseen lähti bloggaaja Heidi Kinnusen instagram postauksesta, jossa hän jakoi quoten ”today i will do absolutely nothing”. Kuvatekstissä hän lisäksi pohti, kuinka aina ei tarvitse olla tehokas. Sitten luin vielä Cityminimalistin tekstin Älä unohda yksinkertaisuutta ja sain kyseisestä postauksesta aiheeseen liittyvän ahaa-elämyksen! 😊 Nyt siis luvassa jotain pohdintaani ja viime aikojen hoksaamisiani aiheesta ”elämä ei ole suoritus” (ja vähän myös aiheen vierestä).

Jos suoraan sanotaan, olen todella laiska ihminen. Siinä se nyt on myönnettynä ja kirjoitettuna. Jos joku on minusta tämän blogin kautta saanut kovinkin tarmokkaan ja tehokkaan vaikutelman, voin sanoa, ettei se kyllä pidä paikkaansa. Olen hidas, omalla tavallani mukavuudenhaluinen ja kyllä, myös laiska. Jos olisin eläin, olisin ihan takuulla laiskiainen. Etenkin näin raskauden loppumetreillä tämä puoli minusta kyllä korostuu 😂 Continue reading ”Elämä ei ole suoritus”

Elämän yksinkertaistaminen: mitä voi ottaa opikseen lapsilta?

Olen nyt noin puolitoistavuotiaan pienen pojan sekä tämän lokakuussa syntyvän pikkuruisen masuasukin äiti. Kun tarkkailen taaperoni elämäntapaa, en voi kuin ihmetellä. Niin paljon voisi tuolta palosammutimen kokoiselta pieneltä touhuilijalta ottaa opikseen! Kävin eilen läpi myös omia vanhoja lapsuusmuistojani. Karsin niitä hieman, koitan saada mahtumaan yhteen isoon laatikkoon. Samalla kun kävin läpi vanhoja lelujani, piirustuksiani, päiväkirjojani ja kaiken maailman itse tekemiäni pieniä askarteluja, koin monenlaisia ahaa-elämyksiä. Kuinka monessa asiassa osasin vielä 15 vuotta sitten ottaa hyvällä tavalla paljon yksinkertaisemmin ja rennommin.

Tässä muutama juttu, joita lasten elämän asenteessa jaksan ihailla:

Lapset nauravat paljon: Toki lapset itkevät ja huutavatkin, mutta enimmäkseen he nauravat. I nauraa päivittäin hurjan monta kertaa, ihan katketakseenkin! Continue reading ”Elämän yksinkertaistaminen: mitä voi ottaa opikseen lapsilta?”

Minimalistin aamurutiinit

Aiemmin saatoin koittaa sisällyttää aamuihin hieman liikaa ohjelmaa. Se tavallaan toimikin. Olo oli ahkera ja aikaansaava heti aamusta. Kun ehti tehdä monen monta asiaa heti päivän alkajaisiksi, tuli hirveän hyvä ja energinen vire koko päivälle. Nyttemmin olen hieman koittanut minimoida aamurutiinejani, olen alkanut ajattelemaan, että ehkä vähempi voisi sittenkin olla enempi. Olen jättänyt osan entisistä aamuisiin rituaaleihin kuuluvista tavoista pois, ja koittanut jättää päivän alkuun enemmän tilaa ihan silkalle rauhoittumiselle ja tilalle tehdä sitä, mitä tekee todella mieli tehdä. Siinä missä ennen aamuiset velvollisuudet saattoivat viedä noin tunnin, nykyisin ”pakolliset” aamurutiinit hoituvat alle viidessätoista minuutissa. Lopun ajan voikin sitten käyttää vaikka hitaaseen aamulenkkiin, kirjan lukemiseen tai blogin kirjoittamiseen. Nyt kuitenkin niihin rutiineihin! Continue reading ”Minimalistin aamurutiinit”

Onko villi, vapaa ja huoleton elämä mahdollista?

Muistan joskus teininä pohtineeni, että kokeekohan kukaan aikuinen aitoa vapautta. Katselin Disneyn Pocahontasta, kun hän meloi koskissa ja juoksi villinä eläinten kanssa pitkin metsäteitä. Mietin, onko tuollainen mahdollista. Onko normaalilla suomalaisella aikuisella edes lupa haaveilla tuollaisesta elämästä? Pohdin, että onkohan Suomessa yhtään aikuista, joka kokisi oikeasti syvää vapauden tunnetta sielussaan. Mitä ajatuksia sinulla herää, kun katsot alla olevan musiikkivideon? Continue reading ”Onko villi, vapaa ja huoleton elämä mahdollista?”

Yksinkertaisempaa asumista

Minua kiinnostaa ekologinen ja pienimuotoinen asuminen, joka tukisi yksinkertaista elämää. Tässä postauksessa kirjoittelisin joistain tällaisista asumismuodoista. Tällä hetkellä ehkä suurimpana asumiseen liittyvänä unelmana minulla olisi kompakti tilaihme, pienen pieni oma minitalo  jossain päin Suomea. Koska minulla on vähintään nämä kaksi lasta, en haaveile kuitenkaan alle 20 neliön talosta. Mutta esimerkiksi noin 50 – 60 neliön (kahden makuuhuoneen) pikkuinen omakotitalo / asunto tuntuisi ihanteelliselta. Continue reading ”Yksinkertaisempaa asumista”

Entä jos koko omaisuuteni mahtuisi reppuun?

Olen tänään lueskellut muutamia inspiroivia tarinoita henkilöistä, jotka ovat repäisseet, myyneet koko omaisuutensa ja aloittaneet elämänsä täysin puhtaalta pöydältä. Entisen elämänsä taakse jättäessään heidän omaisuutensa on käytännössä mahtunut yhteen reppuun.

En varsinaisesti haaveile ihan näin ekstremestä minimalismista: en esimerkiksi halua luopua eräästä pahvilaatikosta, johon olen kerännyt lapsuusmuistoja ja valokuvia. Lisäksi minusta on ihanaa säilyttää tietyt kirjat ja dvd:t, joita ei enää mistään kirjastoista tai internetistäkään löydy. Mutta jokin tuollaisessa lähes täydellisessä materiaalisessa vapaudessa silti kiehtoo, ja todella paljon! Continue reading ”Entä jos koko omaisuuteni mahtuisi reppuun?”

Kun minä juon kahvia, minä juon kahvia

”Kun minä juon kahvia, minä juon kahvia. Siinä on minun elämänohjeeni. Mutta tätä voi soveltaa muuallekin kuin vain kahvinjuontiin.”

Tällaisen elämänohjeen sain vastikään. Tämähän on itseasiassa todella hieno elämänohje. Paljon syvempi kuin miltä se ohimennen kuultuna äkkiä kuulostaakaan.

Kun minä juon kahvia, minä juon kahvia. Voi soveltaa muuallekin kuin vain kahvinjuontiin. 

Nyky-yhteiskunta ihannoi jatkuvaa monisuorittamista. Tuntuu, että mitä suuremman palan kakusta saa haukattua päivittäin, sen paremmin on menestynyt. Jokainen hetki tulisi käyttää hyödyksi mahdollisimman monella eri tavalla. Aamuisin ei ole kannattavaa vain juoda kahvia. Samallahan voi katsoa aamu-uutiset, syödä aamupalaa ja tsekata kännykästä sosiaalisen median. Samaan aikaan voi napata kuvan sälekaihdinten välistä pilkottavasta auringosta, viestitellä parissa eri Whatsapp-ryhmässä, siivota toisella kädellä aamupalan tähteet pois ja valita vaatteet toisella kädellä. Taustalle voi aina laittaa pyörimään jonkin uusimman podcastin, että aika tulee mahdollisimman hyötykäytettyä. Päivän työjututkin voi tarkastaa äkkiä kalenterista. Ja klikata muutaman tuotteen verkkokaupan ostoskoriin. Continue reading ”Kun minä juon kahvia, minä juon kahvia”