Ovatko huolettomuus ja vastuullisuus ristiriidassa?

Olen useaan otteeseen kirjoitellut blogissani humoristisen ja huolettoman elämänasenteen puolesta, mm. seuraavissa postauksissa:

Elämäniloa!
Humoristinen elämänasenne
Huoleton mieli

Samaan aikaan ei liene jäänyt epäselväksi, että suhtaudun melkoisen suurella vakavuudella mm. ilmastonmuutokseen ja kaikista huonoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksiin.

Ovatko nämä kaksi asiaa ristiriidassa? Onko huoleton elämänasenne ristiriidassa vastuuntunnon kanssa? Continue reading ”Ovatko huolettomuus ja vastuullisuus ristiriidassa?”

Itseensä ei kannata suhtautua turhan vakavasti

Don’t take yourself too seriously and  everything gets easier.

Haluan ehdottomasti olla rennon elämänasenteen puolestapuhuja.

Letkeään elämänasenteeseen voisi mielestäni kuulua myös se, että osaa suhtautua paitsi elämään, myös itseensä humoristisesti, eli ei ota itseään turhan vakavasti.

Jos ottaa itsensä liian vakavasti, on vaarana, että elämästä katoaa ilo:

Liikuntaa ja syömistä saattaa varjostaa velvollisuuden tunne, että pitäisi miettiä jatkuvasti terveellisyyttä. Sitten kun hairahtuu syömään kokonaisen suklaalevyllisen, iskee hirveä morkkis ja huonommuuden tunne. Opiskeluita värittää ennemmin murheet läksyistä ja tenteissä pärjäämisestä kuin esimerkiksi puhdas ilo oppia. Töissä saattaa uuvuttaa itsensä vaatimalla itseltään liikaa, asettamalla rimansa liian korkealle, työnilo katoaa. Continue reading ”Itseensä ei kannata suhtautua turhan vakavasti”

Ennakkoluulot tehosekoittimeen

Pahoitteluni, minua instagramissa seuraavat joutuvat kohtaamaan nyt toistoa! 😃 Ajattelin kuitenkin tämän ajatuksen täälläkin jakaa, mielestäni kyseessä on nimittäin todella tärkeä asia.

Jos haluamme rakentaa yhdessä parempaa maailmaa, on toinen toistemme erilaisuuden hyväksyminen ihan ykkösjuttu. Yhdessä rakentaminen ei onnistu, ellemme hyväksy erilaisuutta, toistemme erilaista tapaa rakentaa ja nähdä asiat.

Näin kirjoitin instagram-postaukseeni:

”Miksi erilaisuus ärsyttää? 🔥

Olen pohtinut paljon, miksi on niin helppoa menettää mielenrauhansa erilaisuudesta. Continue reading ”Ennakkoluulot tehosekoittimeen”

Elämän merkityksettömyys(kö)?

Eilen oli hassun hauska päivä, kun törmäilin yhteen teemaan kolme kertaa päivän aikana. Ensiksi aamupäivällä tulin keskustelleeksi aiheesta onko elämällä mitään merkitystä, onko olemassa globaalia vastuuta ja että onko yksilöllä velvollisuutta välittää muista. Päivällä satuin tarttumaan Saarnaajan kirjaan ja sen myötä eläydyin tällaisen kaiken turhuutena näkevän ihmismielen maailmaan. Illalla luin vielä minimalismi.net blogin tuoreen tekstin, joka myös viittasi joiltain osin aiheeseen. Lopulta into kirjoittaa itsekin jotain hajanaista pohdintaa tästä teemasta ajoi minut tähän läppärini ääreen. Tätä – tai mitään muutakaan tekstiäni – ei kuitenkaan liene syytä ottaa mitenkään kovin tosissaan, sillä en todellakaan ihmisenä ole mitenkään tosikko, vaan tällainen joka päivä nauruun kuolemassa oleva hömelö, ja erittäin vajavaisin tiedoin varustettu sellainen. Että sillä varauksella ja vakavuudella kannattaa minuun suhtautua. Continue reading ”Elämän merkityksettömyys(kö)?”

Ei-toivottu-postaus materialismista

Aihe, joka on mietityttänyt minua viime aikoina, on materialismi. Olen sitä pohtinut luvattoman paljon, koittanut nähdä asiaan eri näkökulmia. Yhden postauksenkin vasta aiheesta kirjoitin, mutta niin paljon olen asiaa miettinyt, että on kirjoitettava toinenkin. Tämän postauksen nimesin rehellisesti, enpä usko tällaisten kirjoitusten olevan blogiskenessä kovin toivottuja. Tulen kai kirjoittaneeksi jonkin sortin ei-toivotun-laulun. Pahoitteluni, jos ärsytän.

Olen miettinyt itsekkyyttä, kulutushysteriaa, mainontaa ja sosiaalista mediaa. Olen pohtinut, mistä ihmeestä ihmisten ylellisyyden tarve oikein kumpuaa. Mistä syntyy halu kuluttaa, himo luksukseen, mistä kumpuaa pakkomielle kohennella ulkoisia puitteita. Onko sinulla mielipidettä? Continue reading ”Ei-toivottu-postaus materialismista”

Irti materialismista

Disclaimer: Sisältää todella kärjistettyä tekstiä ja pitkästä aikaa hieman sitä tulikiven katkuakin. Vielä ehdit klikata ”sulje välilehti” näppäintä, sinua on varoitettu 😂 Pakko myös lisätä, etten tietenkään tarkoita osoittaa ketään yksittäistä ihmistä sormella, itsekin kun olen kaukana täydellisyydestä. Mutta haluan ehdottomasti kritisoida ilmiötä nimeltä materialismi noin niinkuin yleisesti.

Materialismi on himoa hankkia tavaroita ja uskoa siihen, että ne tuovat onnea. Kun ostaa lisää tavaroita ja päivittää tavaroitaan uudempiin, saa lisää onnea. Mitä enemmän, uudempaa ja kivempaa omistaa, sitä onnellisemmaksi tulee.

Meille mainostetaan joka puolelta, kuinka tärkeää on antaa itselleen palkintoja arjen keskellä, ostaa itselleen jotain kivaa. Kuitenkin ostamamme tuotteen tilalle tulee pian markkinoille vielä uudempi tuote ja vasta hankkimamme tavara alkaakin näyttämään kulahtaneelta. Media on markkinoinut meille ihan vallattoman tehokkaasti piilomainonnan kautta tarpeen ostaa, ostaa ja ostaa, hankkia uutta vanhan tilalle, elämäämme kaunistamaan. Saamme ostamisesta niin helposti hyvää oloa, että alamme todella nojaamaan onneamme siihen. Kaikki on tehty niin viattoman oloiseksi. Tusinavaatteita tehtailevasta vaatekaupasta tehdyn tilauksen jälkeen saattaa sähköpostiin kilahtaa nuoleskeleva  viesti: ”Ihanaa, kiitos kun tilasit meiltä. Teit ihan oikean valinnan, on tärkeää panostaa itseensä.” Continue reading ”Irti materialismista”

Voiko yksi ihminen muuttaa maailmaa paremmaksi?

”If you want to make the world a better place
Take a look at yourself, and then make a change”

Voiko yksi ihminen muuttaa maailmaa paremmaksi? Itse uskon, että todellakin voi. Yksi ainoa ihminen, ihan kuka tahansa, voi halutessaan laittaa uskomattoman voimakkaan ketjureaktion  alulle. Tokikaan yksi ihminen ei voi konkreettisesti tehdä kaikkea työtä muutoksen eteen: hän voi kuitenkin toimia innoittajana niin, että suuret ihmisryhmät liikuttuvat sisäisesti ja alkavat tekemään parempia tekoja. Lopullinen muutos on yhteistyön tulos, mutta yksi ainoa ihminen voi olla se alkutekijä, joka saa maailmaa muuttavat muutoksen tuulet puhaltamaan. Continue reading ”Voiko yksi ihminen muuttaa maailmaa paremmaksi?”

Onko se unelmien seuraaminen niin helppoa?

Jos jokin saa minulla karvat pystyyn, niin se, jos sanotaan, että elämä on vain itsestä kiinni. Että jokaisella meistä on samat mahdollisuudet elämälle. Että on täysin omasta itsestä kiinni, mitä elämässään saavuttaa. Pyh, sanon minä tällaisille koville ajatuksille!

Vaikka Suomi on erittäin tasa-arvoinen maa ja vaikka täällä on maailman mittakaavassa aivan uskomattoman tasavertaiset lähtökohdat elämälle, on asia silti varsin moniulotteinen. Me synnymme valtavan erilaisiin lähtökohtiin ja saamme hyvin erilaiset kortit elämälle. Joku syntyy hihassaan neljä ässää, toisen käsi on täynnä arvottomia kolmosia ja nelosia. Kyllä, hyvä pelaaja saa itsensä pelattua voittoon vaikka niillä kolmosilla, mutta selvää on,  että voittaminen vaatii tällöin paljon enemmän työtä ja taitoa kuin ässät hihassaan syntyneellä. Kun pelissä kortit arvotaan, on helppo hyväksyä hyvän ja huonon tuurin vaikutus lopputulokseen. Sen sijaan elämässä on helpompi alkaa syytellä ihmistä itseään häviöstä tai pitää voittoa puhtaasti oman työn tuloksena. Vaikka paljolti kyse onkin siinä, minkälainen arpaonni ketäkin on syntyessä suosinut. Continue reading ”Onko se unelmien seuraaminen niin helppoa?”

Huoleton mieli!

Yksi suurimpia kokemiani muutoksia viime vuosina on ollut se, että olen vähä vähältä oppinut olemaan huolettomampi sielu. Siinä missä ennen saatoin murehtia ja rypeä ahdistuksissani oikein olan takaa, olen viime aikoina oppinut antamaan pikkujuttujen vain olla. Mikä vapauttava tunne, tuo huolettomuus.

Tuntuu, että nykyisin mielenrauhaani on varsin vaikeaa hätkäyttää. Elämä on vain niin paljon helpompaa ja rennompaa, kun nakkaa huolet harteiltaan johonkin kauas pois ja nauttii elämästä sen kaikessa kauneudessaan. Kun lakkaa näkemästä jatkuvasti punaista ja päättää nähdä ympärillään ihanuuksia. Pidän tästä uudesta asenteestani. Continue reading ”Huoleton mieli!”

Say yes to new adventures

Usein kuulee korostettavan sitä, kuinka tärkeää on oppia sanomaan ei. Se onkin todella tärkeä taito. Etenkin jos on sellainen persoona, joka on taipuvainen kuormittamaan itseään suostumalla jokaiseen pyyntöön. On hyvin oleellista, että osaa sanoa selkeästi ei silloin, kun sitä todella tarkoittaa. On upeaa osata selkä suorassa kohteliaasti kieltäytyä, jos jokin asia ei vain kertakaikkiaan passaa juuri nyt. Se on viisautta ja omien voimavarojen säästämistä, lempeyttä itseään kohtaan. On hyvä osata esimerkiksi omassa työssä rajata työkuormaansa itselle sopivaksi. On hyvä osata arjessa sovittaa arjen kiireet omiin voimavaroihin peilaten.

Mutta toisaalta yhtä tärkeää kuin on osata sanoa ei on myös oppia sanomaan kyllä. Continue reading ”Say yes to new adventures”