25. syntymäpäiväni

Täytän tänään 25 vuotta. Superia! Tiedä häntä mikä siinä on niin hauskaa, mutta onhan se sentään neljännesvuosisata. Niin vähän ja omalla tavallaan aika paljon: enhän ole koskaan ollut vielä näin vanha. Enkä toisaalta koskaan tulee enää olemaan näin nuori. Kaikki irti juuri tästä iästä siis.

En olisi joskus muutamia vuosia sitten uskonut, että sinä syntymäpäivänä, kun täytän 25, minulla on kaksi lasta. Päivääkään en vaihtaisi pois, muutaman valvotun yön ehkä.

Koenko nyt 25-vuotiaana olevani vanhempi ja viisaampi kuin koskaan ennen?

Mahdollisesti. En tosin tiedä, ajattelenko viisauden automaattisesti kumuloituvan vanhetessa. Onko todella niin, että jokaisena syntymäpäivänä olen oikeasti edellistä viisaampi? Continue reading ”25. syntymäpäiväni”

Kaikki me kuolemme pian

Toisinaan, kuten eilen illalla, se iskee. Se lyö kaikin voimin tarkan iskun keskelle naamaa. Nimittäin tunne elämän rajallisuudesta. Sen tajuaminen, että hitsi vie, joku päivä minunkin on todella kuoltava. Kerran on tehtävä se hyppy tuntemattomaan. Kohdattava elämäni viimeinen henkäys. Vielä joskus minun on ihan oikeasti loikattava elämän kalliolta mustaan kylmään pohjattomaan mereen, vailla uimataitoa. Se ihan todella tapahtuu. Continue reading ”Kaikki me kuolemme pian”

Tyytyväisyys on kulutushysterian vihollinen



Mitä etsimme?

Miksi on helppoa käyttää niin paljon aikaa epäoleellisin asioihin?

Miksi huomiomme siirtyy niin helposti pois kaikkein tärkeimmistä asioista niihin vähän vähemmän tärkeisiin?

Miksi on niin yleistä käyttää enemmän rahaa ripsiin tai uuteen televisioon kuin vaikkapa siihen, että voisimme helpottaa kärsivien lasten elämää sodissa ja pakolaisuudessa? Milloin ripsien väristä on tullut tärkeämpi asia kuin toisista ihmisistä? Continue reading ”Tyytyväisyys on kulutushysterian vihollinen”

Hölläämisen taito

Hektisyys. Sana, joka kuvastaa aikaamme. Toki kaikissa ajanjaksoissa on olleet omat kipukohtansa. Elämme varmasti nyt historian parasta ja yltäkylläisintä aikaa. Mutta ongelmaksi näyttää koituneen, etenkin nyt 2010-luvulla se, että meillä on ähky niin monesta asiasta. Meillä on mielin määrin tavaraa, odotuksia, vaihtoehtoja, tekemistä, unelmia, informaatiota, mainoksia, tietoa, kuvia, haaveita. Kaikkea. Vähän tästä samasta teemasta vastikään kirjoitinkin, mutta jatkan nyt vielä hieman.

Monessa paikassa korostetaan jatkuvaa tekemistä ja menemistä.

Kaikkialla muistutetaan ”elämään kuin viimeistä päivää”. Pitäisi koko ajan olla menemässä,  tekemässä, ostamassa. ”Elä täysillä, ota kaikki irti elämästäsi. Matkustele, mene, tee, koe”. Ei saa missään nimessä tyytyä vähään. Elämässä pitää olla elämyksiä, pitää seikkailla, nähdä ihan kaikki! Ettei vain päiväkään menisi hukkaan! Continue reading ”Hölläämisen taito”

Olenko hörhö?

Olenko hörhö? Tavallaan en haluaisi kirjoittaa tätä postausta, mutta kirjoitanpa silti, koska tämä on aihe, josta saan niin paljon kuulla kuittailua 😁 Etenkin tämän blogin myötä.

Olen havainnut, että meidän ihmisolioiden on helppoa pitää hörhöinä ihmisiä, jotka arvostavat elämässään jotain, mitä emme itse ihan ymmärrä. Jotka poikkevat omasta totutusta elämäntavasta, jotka ovat jollain tapaa erilaisia kuin itse. Toisten nimittely kertoo vahvasti omista ennakkoluuloista. Continue reading ”Olenko hörhö?”

Eihän meistä kukaan saa täältä mitään mukaan

Minulla on tapana kirjoittaa tai muilla tavoin laittaa muistiin ympäriltäni saamaani inspiraatiota. Kirjoittelen ylös somessa lukemiani quoteja ja lyhyitä runoja, artistien osuvia välispiikkejä, kuulemiani keskusteluja, näkemiäni ihmisiä. Kiinnostavia kirjoja, artikkeleita, kappaleita, elokuvia, postauksia, Raamatun jakeita. Ekovinkkejä, reseptejä, mietelmiä, pohdintoja, askarteluideoita. Puhelimeni muistio on täynnä havaintojani tästä maailmasta, screenshot kansioni pursuaa erilaisia runoja, suosituksia ja vinkkejä.

Olen ihminen, joka käy kuuntelemassa varmasti ihan jokaisen somessa jonkun vinkkaaman biisin!  😂 Lähes jokaisen kirja- sekä elokuvasuosituksenkin vähintään googlaan, ja melko usein niitä päädyn lukemaankin/katsomaankin, jos ne yhtään alkavat kiinnostamaan. Olen löytänyt vinkkien kautta monta hienoa artikkelia, blogia, kirjaa, kappaletta ja elokuvaa. Rakastan ympäriltä tulvivaa inspiraatiota ja sitä, että erilaisten ihmisten suositusten kautta tulee tutustuttua erilaisiin teoksiin ja pohdintoihin, joihin ei itse omasta kuplastaan välttämättä koskaan päätyisi edes vahingossa! Continue reading ”Eihän meistä kukaan saa täältä mitään mukaan”

Ovatko huolettomuus ja vastuullisuus ristiriidassa?

Olen useaan otteeseen kirjoitellut blogissani humoristisen ja huolettoman elämänasenteen puolesta, mm. seuraavissa postauksissa:

Elämäniloa!
Humoristinen elämänasenne
Huoleton mieli

Samaan aikaan ei liene jäänyt epäselväksi, että suhtaudun melkoisen suurella vakavuudella mm. ilmastonmuutokseen ja kaikista huonoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksiin.

Ovatko nämä kaksi asiaa ristiriidassa? Onko huoleton elämänasenne ristiriidassa vastuuntunnon kanssa? Continue reading ”Ovatko huolettomuus ja vastuullisuus ristiriidassa?”

Itseensä ei kannata suhtautua turhan vakavasti

Don’t take yourself too seriously and  everything gets easier.

Haluan ehdottomasti olla rennon elämänasenteen puolestapuhuja.

Letkeään elämänasenteeseen voisi mielestäni kuulua myös se, että osaa suhtautua paitsi elämään, myös itseensä humoristisesti, eli ei ota itseään turhan vakavasti.

Jos ottaa itsensä liian vakavasti, on vaarana, että elämästä katoaa ilo:

Liikuntaa ja syömistä saattaa varjostaa velvollisuuden tunne, että pitäisi miettiä jatkuvasti terveellisyyttä. Sitten kun hairahtuu syömään kokonaisen suklaalevyllisen, iskee hirveä morkkis ja huonommuuden tunne. Opiskeluita värittää ennemmin murheet läksyistä ja tenteissä pärjäämisestä kuin esimerkiksi puhdas ilo oppia. Töissä saattaa uuvuttaa itsensä vaatimalla itseltään liikaa, asettamalla rimansa liian korkealle, työnilo katoaa. Continue reading ”Itseensä ei kannata suhtautua turhan vakavasti”

Ennakkoluulot tehosekoittimeen

Pahoitteluni, minua instagramissa seuraavat joutuvat kohtaamaan nyt toistoa! 😃 Ajattelin kuitenkin tämän ajatuksen täälläkin jakaa, mielestäni kyseessä on nimittäin todella tärkeä asia.

Jos haluamme rakentaa yhdessä parempaa maailmaa, on toinen toistemme erilaisuuden hyväksyminen ihan ykkösjuttu. Yhdessä rakentaminen ei onnistu, ellemme hyväksy erilaisuutta, toistemme erilaista tapaa rakentaa ja nähdä asiat.

Näin kirjoitin instagram-postaukseeni:

”Miksi erilaisuus ärsyttää? 🔥

Olen pohtinut paljon, miksi on niin helppoa menettää mielenrauhansa erilaisuudesta. Continue reading ”Ennakkoluulot tehosekoittimeen”

Elämän merkityksettömyys(kö)?

Eilen oli hauska päivä, kun törmäsin yhteen teemaan kolme kertaa päivän aikana. Ensiksi aamupäivällä tulin keskustelleeksi aiheesta onko elämällä mitään merkitystä, onko olemassa globaalia vastuuta ja että onko yksilöllä velvollisuutta välittää muista. Päivällä satuin tarttumaan Saarnaajan kirjaan ja sen myötä eläydyin tällaisen kaiken turhuutena näkevän ihmismielen maailmaan. Illalla luin vielä minimalismi.net blogin tuoreen tekstin, joka myös viittasi joiltain osin aiheeseen. Lopulta into kirjoittaa itsekin jotain hajanaista pohdintaa tästä teemasta ajoi minut tähän läppärini ääreen. Tätä – tai mitään muutakaan tekstiäni – ei kuitenkaan liene syytä ottaa mitenkään kovin tosissaan, sillä en todellakaan ihmisenä ole mitenkään tosikko, vaan tällainen joka päivä nauruun kuolemassa oleva hömelö, ja erittäin vajavaisin tiedoin varustettu sellainen. Että sillä varauksella ja vakavuudella kannattaa minuun suhtautua. Continue reading ”Elämän merkityksettömyys(kö)?”