Minimalismi – mikä vähässä tavaramäärässä on niin ihmeellistä?

”Letting go of physical clutter also declutters the mind and soul.”

Yksi kysymys, jonka olen useammankin kerran saanut on: mikä siinä vähässä tavaramäärässä on niin ihmeellistä? 😃 Jos keskustelussa on tullut ilmi viehtymykseni minimalismiin, on saattanut tämä kysymys toisinaan nousta esiin.

Yleisesti ottaen vastaus kysymykseen on: ei siinä mitään kovin ihmeellistä olekaan. Ei mielestäni vähäinen tavaramäärä ole itsessään mitenkään hieno asia tai tavoiteltava itseisarvo. Itse osaan nähdä kauneutta myös muunlaisissa kuin minimalistisissa kodeissa, esimerkiksi vanhan ajan mummolat hirsiseinineen ja tuhansine vanhoine tavaroineen ovat ihan mielettömän kiehtovia paikkoja! 🙂 Minusta on myös kiva käydä erilaisten ihmisten kotona ja nähdä omaperäisiä tavaroita, joita he omistavat, kuten omaperäisiä tauluja, matkamuistoja, lamppuja tai tekstiilejä. En ajattele, että vähäinen määrä tavaroita tulisi olla kaikkien tavoitteena, en sitten ollenkaan! 😂

Miksi sitten elän ja asun itse hyvinkin minimalistisesti?

Kyse on minulla ihan käytännön elämän helpottamisesta. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että käytännön jokapäiväinen arkemme on hyvin vahvasti linkittynyt kokemaamme psyykkiseen hyvinvointiin. Continue reading ”Minimalismi – mikä vähässä tavaramäärässä on niin ihmeellistä?”

Saan enemmän, kun omistan vähemmän

Kulutukseen perustuva nykykulttuurimme koittaa saada meidät uskomaan, että tavarat ja materia määrittelevät arvomme. Nykypäivänä on helppo uskoa, että tavara kertoo suoraan ihmisestä jotain. Esimerkiksi saatamme arvottaa ihmisen, jolla on hienot uudet ja tyylitietoiset vaatteet korkeammalle kuin ihmisen, jonka vaatteet ovat selvästi vähintään 10 vuotta vanhat. Saatamme automaattisesti pitää hyvin pukeutunutta ihmistä kauniimpana, mukavampana, ajankohtaisempana, kiinnostavampana ja älykkäämpänä kuin vanhoihin vaatteisiin pukeutunutta.

Tämä ajaa meitä siihen, että saatamme alkaa vertailemaan toisiamme tavaran kautta. Tällöin paremmuuden tai tasavertaisuuden tunteen hakemisesta voi seurata ostamisen tarve. Voi tulla kokemus jälkeenjäämisestä, häviämisestä ja huonommuudesta, kun pikkuhiljaa omat vanhat tavarat ovat kaikkien ympärillä olevien ihmisten tavaroita vanhempia. Sen sijaan uutta tavaraa ostamalla ja vanhaa päivittämällä voi pysyä turvallisesti siellä aallon harjalla, ”hyvien tyyppien joukossa”. Continue reading ”Saan enemmän, kun omistan vähemmän”

Minimalistin ulkovaatteet

Olen aiemmin kirjoitellut useampaankin otteeseen vaatekaappini sisällöstä (mm. täällä & täällä), mutten ole vielä kertaakaan kertonut omistamistani ulkovaatteista. En ole tainnut aiemmin tarkemmin mainita omistamieni takkien  ynnä muiden ulkoiluun tarkoitettujen vaatteiden lukumäärää. Mutta nyt siis luvassa postausta ulkovaatteistani! 🙂

Yllä olevassa kuvassa näkyvätkin kaikki omistamani ulkovaatteet. Tuossa paikassa en itse asiassa näitä vaatteita säilytä, vaan asettelin ne nyt tuohon esille, että näkyisivät yhdessä kuvassa. Continue reading ”Minimalistin ulkovaatteet”

Selkeyttä elämään minimalismihaasteen avulla

Vaikka minimalismissa on kyse lopulta paljon muusta kuin varsinaisesti tavarasta ja sen määrästä, voi tavaran karsiminen toimia välineenä selkeyttää elämää.

Jos elinympäristö on epäselvä ja kaoottinen, voi se vaikuttaa kokemukseen elämästä, sekin voi tuntua hieman hallitsemattomalta. Sen sijaan jos koti, se ympäristö, missä eletään, on selkeä ja rauhoittava paikka, voi se tukea sellaisen tunteen kasvamista elämässä ylipäänsä.

Itse huomaan ympäristön kaoottisuuden vaikuttavan minuun melko voimakkaastikin. Jos kotona on paljon tekemättömiä juttuja ja jokaisessa huoneessa on jotain, joka muistuttaa, että tuokin asia pitäisi hoitaa, minua se alkaa vähän ahdistamaan. Sen sijaan avara, puhdas, valoisa koti tuo minulle jostain syystä ihan hirmuisen selkeän ja rauhoittuneen mielen. Clutter is the enemy of clarity. Continue reading ”Selkeyttä elämään minimalismihaasteen avulla”

Kuinka pääsin eroon ostamisen tarpeesta

Minulla yksi vaikeimpia asioita minimalistisemman ja ekologisemman  elämäntavan oppimisessa on ollut päästä shoppailusta ja ostamisen tarpeesta eroon. Materian haalimisen koukuttavuuden huomasi tosiaankin vasta sitten, kun siitä yritti alkaa vieroittautumaan.

On toki olemassa erityyppisiä ihmisiä. Toisille ei ole homma eikä mikään ryhtyä viiden vuoden ostolakkoon, toiset ovat olleet koko elämänsä erittäin tietoisia kuluttajia. On olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan ole olleet mitään himoshoppaajia. Toisille pahe on nettishoppailu, toisille kaupoissa kiertely. Toisella on himo ostaa jatkuvasti jotain pientä, toisella on riippuvuus selata päivittäin Nettiautoa ja myynnissä olevia moottoripyöriä sekä kesämökkejä.

Itselleni vielä joskus neljä vuotta sitten kaupoissa kiertely oli yksi tapa viettää aikaa. En ole koskaan ollut kummoinen nettishoppailija, turhaudun siitä vaihtoehtojen määrästä ja jätän lopulta tilaamatta. Mutta tuo kaupoissa huvin vuoksi kiertely, siitä on ollut matka päästä eroon. Continue reading ”Kuinka pääsin eroon ostamisen tarpeesta”

Outoja tavaroita, joita tämä minimalisti on säilyttänyt

Kuten ylläolevassa kuvassa näkyy, on kotini melkoisen pelkistetty. Tästä kämpästä on vaikeaa löytää paljoakaan turhia tai yhtään erikoisempia tavaroita. Pääasiassa täältä löytyy vain tavaroita, joita kuka tahansa voisi tarvita: jonkin verran petivaatteita, pyyhkeitä, siivous- ja ruoanlaittovälineitä ja niin edelleen.

Kuitenkin jotain erikoisempaakin, tai jopa melkoisen oudoksi luokiteltavaa on tullut säästettyä. Uskon, että melkein meidän kaikkien kodeissa on jotain uniikkia. Jotain, joka kertoo siellä elelijästä ja jonka asukas kokee tarpeelliseksi, vaikka muille kyseessä olisi täysin turhake. Tässä postauksessa esittelisin muutamia outoja tavaroitani, jotka ovat urheasti selviytyneet lähes kolmen vuoden ajan harjoittamastani minimalismista huolimatta. Jotain erityistä näissä siis ihan selvästi  on ollut… Outousvaroitus! 😂
Continue reading ”Outoja tavaroita, joita tämä minimalisti on säilyttänyt”

Minimalismi lapsiperheessä: lastentarvikkeet

Olen liian kauan lykännyt tämän postauksen kirjoittamista, sillä olen antanut lastenhuoneen uudelleen järjestelyn odottaa tähän asti. Toisen lapsen laskettu aika on lokakuun puolen välin jälkeen, ja jo kauan on ollut tarkoitus viikata pienimmät vauvan vaatteet esille, mutta aina sitä olen vain venyttänyt. Kun yhtenä iltana sitten supisteli säännöllisesti hieman pidempään, iski ahdistus. Hei, enhän minä ole ehtinyt laittamaan vielä mitään valmiiksi! Onneksi supistelut loppuivat, vauva saa jatkaa kasvuaan kaikessa rauhassa, ja minä ehdin järjestelemään huonettakin valmiiksi. Nyt siis luvassa postausta lastentarvikkeista!

Olen aiemmin kirjoittanut minimalismista lapsiperheessä täällä. Tuosta postauksesta löytää laajemmat perustelut sille, miksi mielestäni kohtuullinen määrä leluja on leluövereitä parempi. Muuten lastentarvikkeiden kohtuullisuus on minulle lähinnä käytännön elämän helpottaja. Kun vaatteita ei ole ihan tolkuttomasti, pysyy pyykkimäärä hyvin aisoissa, kaapit suhteellisen siistinä ja arki ei ala muistuttamaan kaaoksen hallintaa. Continue reading ”Minimalismi lapsiperheessä: lastentarvikkeet”

Minimalismi on matka – mihin se on minut tuonut?

Olen viime aikoina lukenut useamman tekstin liittyen siihen, miten minimalismi ei itsessään ole päämäärä, viimeisimpänä Joshua Beckerin tekstin Dream bigger dreams than minimalism. Tämähän on ihan totta, olen 100% samaa mieltä! Minimalismi on minusta sanana vähän harhaanjohtavan kuuloinen, tätä elämäntapaa kuvastaisi paremmin ihan vain vaikka elämän leppoistaminen tai yksinkertaistaminen. Nuo käsitteet kuvaisivat ainakin minusta paremmin sitä, mistä minimalismissa on kysymys ja myös sitä, että kyse ei ole päämäärästä sinänsä.

Itse kiinnostuin minimalismista keväällä 2015. Koen, että minulle tämä on ollut pitkä prosessi. Kyse on ollut kohdallani melko isoista asenne- ja arvokysymyksistä monella elämänalueella. Kyse on ollut paljon muustakin kuin siitä, että vain vähän konmarittaisin sieltä täältä. Minimalismi on haastanut minut kohtaamaan itseni ja syvimmät arvoni, kun en ole voinut etsiä onnea ja vapaa-ajan täytettä tietynlaisesta kulissien kokoamisesta, niin kuin vielä viisi vuotta sitten tein. Continue reading ”Minimalismi on matka – mihin se on minut tuonut?”

Uusi koti

Tässäpä muutama kuva uudesta kodista! 😊 En tässä postauksessa sen kummemmin avaa syitäni minimalistisuuteen, olen aiheesta jo aiemmin kirjoittanut, minimalismi postauksia voi selailla mm. blogiarkistoni ensimmäisen osion kohdalta. Tiivistetysti kuitenkin: minimalismi ei tietenkään ole minulle sitä, että ensisijaisesti vain haluaisin mahdollisimman tyhjän ja kolkon kodin. Se ei ole minulle kilpailua tavaran määrän vähyydestä. Itseasiassa minimalismissa elämäntapana on kyse paljolti kaikesta muusta kuin tavarasta.

Minulle minimalismi on ollut tapa yksinkertaistaa ja selkeyttää elämääni. En säilytä kotonani mitään turhaa, koitan keskittyä elämässäni asioihin, joita pidän itse merkityksekkäänä. Kotonani minulla on ne asiat ja tavarat, joita oikeasti tarvitsen elämiseen. Ei siinä sen kummampaa. Continue reading ”Uusi koti”