Marraskuinen kirjavinkki: Nujeen – pyörätuolilla Syyrian sodasta Eurooppaan

Vaikuttavin kirja vähään aikaan. Nujeen – pyörätuolilla Syyrian sodasta Eurooppaan (kirj. Nujeen Mustafa ja Christina Lamb). Tätä kirjaa lukiessa tuli itkettyä ja naurettuakin – enkä syyttäisi tästä yksistään vain imetyshormoneja, vaan tarina ihan todella liikutti. Laittoi asioita uuteen mittakaavaan.

Kirja kertoo Syyrialaisen Nujeen Mustafan tarinan. Kirjan alussa kuvataan hyvin, kuinka elämä Syyriassa oli ennen sotaa varsin tavallista. Ihmiset kävivät elokuvissa, katsoivat televisiosta saippuasarjoja ja opiskelivat yliopistossa. Kirjan lehdiltä saa lohduttoman kuvan siitä, kuinka sota alkaa tosiaan hyvin salakavalasti pikkuhiljaa lisääntyvin levottomuuksin ja kuinka ihmiset yrittävät jatkaa siinä sivussa normaalia elämää. Continue reading ”Marraskuinen kirjavinkki: Nujeen – pyörätuolilla Syyrian sodasta Eurooppaan”

Ennakkoluulot tehosekoittimeen

Pahoitteluni, minua instagramissa seuraavat joutuvat kohtaamaan nyt toistoa! 😃 Ajattelin kuitenkin tämän ajatuksen täälläkin jakaa, mielestäni kyseessä on nimittäin todella tärkeä asia.

Jos haluamme rakentaa yhdessä parempaa maailmaa, on toinen toistemme erilaisuuden hyväksyminen ihan ykkösjuttu. Yhdessä rakentaminen ei onnistu, ellemme hyväksy erilaisuutta, toistemme erilaista tapaa rakentaa ja nähdä asiat.

Näin kirjoitin instagram-postaukseeni:

”Miksi erilaisuus ärsyttää? 🔥

Olen pohtinut paljon, miksi on niin helppoa menettää mielenrauhansa erilaisuudesta. Continue reading ”Ennakkoluulot tehosekoittimeen”

Ihmiset, joita et unohda

Olen miettinyt sellaisia ihmisiä, joita elämänsä aikana kohtaa, ja joita ei jostain syystä vain unohda.

Luulen, että useimmilla meistä on näitä kohtaamisia elämässään, jotka syystä tai toisesta jäävät mieleen. Eikä aina kyse ole mistään elämän rakkaudesta, vaan ihan arkisistakin kohtaamisista. Joskus vain joku tapaamansa tyyppi painuu mieleen niin, että sen tilanteen ja ihmisen voi muistaa vaikka kuinka monien vuosien päästä.

Se kohtaaminen voi olla mieleenpainuva vierustoveri junassa. Erityisen ystävällisesti sinua palveleva asiakaspalvelija. Mielettömän tsemppaava kätilö. Random tyyppi bussipysäkillä. Mystinen koulukaveri, johon ei tullut myöhemmin pidettyä yhteyttä. Hymyilevä ohikulkija, terapeutti, opettaja tai eksynyt turisti, jota pysähdyit auttamaan. Puhelinmyyjä, kirjekaveri, sometuttu. Kuka vain. Mutta joku siinä ihmisessä niin vain  ”häiritsee” positiivisesti, jää mieleen ja painuu muistiin unohtumattomana. Continue reading ”Ihmiset, joita et unohda”

Toivon, että rakastaisit itseäsi

Ihmiset ovat ihania. Jokainen omalla, uniikilla tavallaan.

Inhoan median luomaa kapeaa kuvaa ihmisen kauneudesta. Kyllä, minusta on kaunista, jos jollakulla on isot, säihkyvät silmät. Mutta aivan samalla tavalla minusta on ihan hirveän kaunista, jos jollakulla on iso kyömynenä, rosoiset työtä tehneet kämmenet, Muumimammamaisen lämmin ja pehmeä olemus, auringon kanssa kilpaa kimaltava kalju, sotilaallisen jämpti ryhti, tuulessa huojuvan kepeä runko tai kasvoilla elämän uurteet. Minkä näköinen ihminen vain, meissä on kaikissa ihmisyyden herkkää ja karua kauneutta. Continue reading ”Toivon, että rakastaisit itseäsi”

Rauhaa ja rakkautta

Aluksi mietin, uskallanko kirjoittaa tänne tästä aiheesta. Sitten muistin periaatteeni, etten halua rajoittaa bloggaamistani. Kirjoitan siitä, minkä koen kirjoittamisen arvoiseksi ja mistä kulloinkin haluan kirjoittaa, tällä kertaa siis pasifismista. Tähän aiheeseen liittyy surullisesti tiettyä välinpitämättömyyttä: monet eivät koe päätöstä armeijaan menosta tai menemättömyydestä isoksikaan arvovalinnaksi, vaan moni menee sinne vain, koska muutkin menevät. Mielestäni tämä valinta on kuitenkin yksi suurimpia selviä moraalisia kannanottoja, joita moni elämässään tekee, joten sitä ei (ainakaan minusta) kannattaisi tehdä sillä perusteella, että niin on tapana tai että muutkin tekevät. En myöskään pidä siitä, että jo lapsesta asti oletetaan, että kaikki  pojat sitten menevät armeijaan aikuisuuden kynnyksellä. Itse olisin miehenä valinnut totaalikieltäytymisen ja siitä seuraavan rangaistuksen ja nyt kerron, miksi. Continue reading ”Rauhaa ja rakkautta”

Onko se unelmien seuraaminen niin helppoa?

Jos jokin saa minulla karvat pystyyn, niin se, jos sanotaan, että elämä on vain itsestä kiinni. Että jokaisella meistä on samat mahdollisuudet elämälle. Että on täysin omasta itsestä kiinni, mitä elämässään saavuttaa. Pyh, sanon minä tällaisille koville ajatuksille!

Vaikka Suomi on erittäin tasa-arvoinen maa ja vaikka täällä on maailman mittakaavassa aivan uskomattoman tasavertaiset lähtökohdat elämälle, on asia silti varsin moniulotteinen. Me synnymme valtavan erilaisiin lähtökohtiin ja saamme hyvin erilaiset kortit elämälle. Joku syntyy hihassaan neljä ässää, toisen käsi on täynnä arvottomia kolmosia ja nelosia. Kyllä, hyvä pelaaja saa itsensä pelattua voittoon vaikka niillä kolmosilla, mutta selvää on,  että voittaminen vaatii tällöin paljon enemmän työtä ja taitoa kuin ässät hihassaan syntyneellä. Kun pelissä kortit arvotaan, on helppo hyväksyä hyvän ja huonon tuurin vaikutus lopputulokseen. Sen sijaan elämässä on helpompi alkaa syytellä ihmistä itseään häviöstä tai pitää voittoa puhtaasti oman työn tuloksena. Vaikka paljolti kyse onkin siinä, minkälainen arpaonni ketäkin on syntyessä suosinut. Continue reading ”Onko se unelmien seuraaminen niin helppoa?”

Millä on oikeasti väliä?


Täällä hyvinvoinnin keskellä, yhdessä maailman vakaimmista ja turvallisimmista maissa iskee toisinaan minuunkin etuoikeutetun ihmisen sokeus. Elämä alkaa yhtäkkiä pyörimään monenlaisten varsin jonninjoutavien asioiden ympärillä. Saatan löytää itseni googlailemasta tuntikausien ajan sitä, mikä mahtaisi olla paras luonnonmukainen hampaidenvalkaisukeino. Elämäni keskiöön saattaa ajoittain nousta vain se, minkä leffan katsoisin seuraavaksi tai minkä luonnonkosmetiikan saippuan ottaisin kokeiluun vanhan loputtua. Käytän rahaa toisinaan varsin itsekkäisiinkin tarkoituksiin ja joskus saatan saada aikaan melkoiset stressit aivan mitättömistä jutuista, kuten siitä, miksei omalla kotipaikkakunnallani ole kovin kummoinen vegaanijäätelövalikoima. Continue reading ”Millä on oikeasti väliä?”

Meidän täytyy välittää

Jos saisin kymmenen sekuntia ruutuaikaa kaikissa maailman medioissa, mitä haluaisin sanoa? Tuon lyhyen ajan käyttäisin luultavammin seuraavan sanoman sanomiseen: ”Meidän täytyy välittää”.
On huolestuttavaa, kuinka yleistä välinpitämättömyys on. Kuinka vauhdikkaassa nousussa ovat kovat arvot, kyynärpäätaktiikka ja oman menestyksen tavoittelu. Continue reading ”Meidän täytyy välittää”

Kuplassa elämisestä

Asioilla on aina hirveästi erilaisia puolia. Hyvin harva juttu – jos mikään – on täydellisen mustavalkoinen. Toisaalta vaikka luulisi olevansa kovinkin avarakatseinen, sitä useimmiten silti katselee maailmaa jonkinlaisesta omasta kuplastaan käsin.

Mietin esimerkiksi kirpputoreja. Itse löydän aina hakemani asiat kirpparireissuilta, lähinnä iskee valinnanvaikeus. Oli etsinnässä sitten juhlamekko, juoksukengät tai äitiysvaatteet, aina löytyy se, mitä lähden hakemaan. Asia vaikeutuisi huomattavasti jo silloin Continue reading ”Kuplassa elämisestä”

Paras tapa tulla ihmisten kanssa toimeen

The best way to get along with people is not to expect them to be like you
– Joyce Meyer

Ylläoleva quote on mielestäni osuva. Älä odota ihmisten olevan samanlaisia kuin sinä, se on paras tapa tulla toimeen heidän kanssaan.

Viime viikoilla olen huvikseni kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka ihmiset puhuvat toisista ihmisistä. On ollut ilahduttavaa huomata, kuinka yleistä sellainen positiivinen ja kannustava puhe on! Ja sellainen hyvänkin puhuminen selän takana.
On kuitenkin tullut paljon myös tilanteita, kun olen kuullut ihmisten kummastelleen, paheksuneen, ärsyyntyneen tms. jonkun toisen ihmisen käytöstä. Continue reading ”Paras tapa tulla ihmisten kanssa toimeen”