25. syntymäpäiväni

Täytän tänään 25 vuotta. Superia! Tiedä häntä mikä siinä on niin hauskaa, mutta onhan se sentään neljännesvuosisata. Niin vähän ja omalla tavallaan aika paljon: enhän ole koskaan ollut vielä näin vanha. Enkä toisaalta koskaan tulee enää olemaan näin nuori. Kaikki irti juuri tästä iästä siis.

En olisi joskus muutamia vuosia sitten uskonut, että sinä syntymäpäivänä, kun täytän 25, minulla on kaksi lasta. Päivääkään en vaihtaisi pois, muutaman valvotun yön ehkä.

Koenko nyt 25-vuotiaana olevani vanhempi ja viisaampi kuin koskaan ennen?

Mahdollisesti. En tosin tiedä, ajattelenko viisauden automaattisesti kumuloituvan vanhetessa. Onko todella niin, että jokaisena syntymäpäivänä olen oikeasti edellistä viisaampi? Continue reading ”25. syntymäpäiväni”

Joulukuinen ilta

Täydellinen hetki keskellä arkea. Tavallinen joulukuinen ilta.

Kävelen pimeydessä vastasataneen lumen narskuessa kenkieni alla.

Ylläni kaartuu huikaisevan korkea taivas tummana, pimeydessään kaiken nielevänä vaippana.

Naapureiden pihoilla loimuavat itsenäisyyspäivän ulkotulet hehkuvat pimeyteen rauhaa ja hyväntahtoisuutta.

Ilma on raikasta hengittää. Pakkanen puree poskiani, mutta ei ole liian kylmä. Hanskat unohtuivat kotiin. Palelevat sormeni lämmittävät toisiaan tummansinisen takkini taskuissa. Continue reading ”Joulukuinen ilta”

Less stress, more magic

Kuukauden viimeiseinä päivänä olisi aika taas suunnitella ensi kuun ”luonnonmukaisen hyvinvointiviikon sisältö”. Aiempiin tämän teeman postauksiin löydät tästä & tästä.

Joulukuun hyvinvointiviikkoni teema kuuluu yksinkertaisuudessaan näin: less stress, more magic. Törmäsin tuohon lausahdukseen Be more with less – blogissa.

Aion ottaa koko joulukuun aivan täydellisen levon, huolettomuuden ja rentoutumisen kannalta. Continue reading ”Less stress, more magic”

Uudistettu blogiarkisto

Hiphei, sain vihdoin hieman uudistettua blogiarkistoa! Blogiarkistosta pääsee siis helposti lukemaan tekstejäni eri aihealueisiin luokiteltuina. Tein sinne hieman helpommin erottuvat väliotsikot, joten ehkä nyt on helpompi rullata mieluiseen kategoriaan. Sitten kun tekstejä alkaa olemaan vielä enemmän, täytyy järjestely toteuttaa taas jotenkin eri tavalla (kun vain keksisi miten!), mutta hetken tämä nyt vielä toimii näin 🙂 Continue reading ”Uudistettu blogiarkisto”

Olenko hörhö?

Olenko hörhö? Tavallaan en haluaisi kirjoittaa tätä postausta, mutta kirjoitanpa silti, koska tämä on aihe, josta saan niin paljon kuulla kuittailua 😁 Etenkin tämän blogin myötä.

Olen havainnut, että meidän ihmisolioiden on helppoa pitää hörhöinä ihmisiä, jotka arvostavat elämässään jotain, mitä emme itse ihan ymmärrä. Jotka poikkevat omasta totutusta elämäntavasta, jotka ovat jollain tapaa erilaisia kuin itse. Toisten nimittely kertoo vahvasti omista ennakkoluuloista. Continue reading ”Olenko hörhö?”

Inspiraatiota elämän hidastamiseen

Ajattelin ensin, että tämä on ihan liian pieni syy postata, mutta muutin mieleni. Alle upottamani sattumalta löytämäni ruotsalaisen Jonna Jintonin video teki niin syvän vaikutuksen, että ihan pakko jakaa. Kyseisessä videossa tiivistyy  mielestäni hyvin se minunkin sydämestäni löytyvä palo yksinkertaisempaan ja luonnonmukaisempaan elämään.</strong>

Alle linkkaamani video ”From a dream to reality” oli minusta niin superinspioiva, että oli  välittömästi tultava se tänne jakamaan. Suosittelen katsomaan, jos blogissanikin käsittelemäni teemat kuten elämän yksinkertaistaminen, oravanpyörästä hyppääminen, luonnonmukaisuus ja luontoyhteys kiinnostavat! 😊 Continue reading ”Inspiraatiota elämän hidastamiseen”

Marraskuinen kirjavinkki: Nujeen – pyörätuolilla Syyrian sodasta Eurooppaan

Vaikuttavin kirja vähään aikaan. Nujeen – pyörätuolilla Syyrian sodasta Eurooppaan (kirj. Nujeen Mustafa ja Christina Lamb). Tätä kirjaa lukiessa tuli itkettyä ja naurettuakin – enkä syyttäisi tästä yksistään vain imetyshormoneja, vaan tarina ihan todella liikutti. Laittoi asioita uuteen mittakaavaan.

Kirja kertoo Syyrialaisen Nujeen Mustafan tarinan. Kirjan alussa kuvataan hyvin, kuinka elämä Syyriassa oli ennen sotaa varsin tavallista. Ihmiset kävivät elokuvissa, katsoivat televisiosta saippuasarjoja ja opiskelivat yliopistossa. Kirjan lehdiltä saa lohduttoman kuvan siitä, kuinka sota alkaa tosiaan hyvin salakavalasti pikkuhiljaa lisääntyvin levottomuuksin ja kuinka ihmiset yrittävät jatkaa siinä sivussa normaalia elämää. Continue reading ”Marraskuinen kirjavinkki: Nujeen – pyörätuolilla Syyrian sodasta Eurooppaan”

Minä rakastan tätä elämää

Viime aikoina on ilahduttanut ja liikuttanut Johanna Kurkelan kappale ”Minä rakastan elämää”. Ajattelinpa kyseisen laulun sanat vielä tännekin jakaa. Kuinka osuvasti ja kauniisti nämä sanat on kirjoitettu, niissä on hauskasti kuvattu elämäniloa. Kappaleen voi kuunnella mm. Youtubesta täällä tai postauksen loppupuolelle upotetusta videosta 💖

Continue reading ”Minä rakastan tätä elämää”

Pieni blogitauko ja kiitokset ✨

Tällä hetkellä mennään raskausviikolla 40+5. Esikoiseni syntyi 40+1 ja voin sanoa, että olo on kyllä ollut viime päivät ihan supermalttamaton! No, enää ei tarvitse kuitenkaan kauaa odottaa, ja  ihan satavarmasti noin puolentoista viikon sisällä tämä raskaus on takanapäin.

Pian tapahtuvan vauvan syntymän myötä tämä blogi jääkin sitten pienelle tauolle. Koska rakastan kirjoittaa tänne, tuskin maltan kovin kauaa olla poissa. Mutta varmasti muutamat ensimmäiset viikot menevät uuden entistä työn täyteisemmän arjen sisäistämisessä, aikataulun opettelussa sekä tietenkin ihan vain siinä ihanassa vauvakuplassa. Continue reading ”Pieni blogitauko ja kiitokset ✨”

Itseensä ei kannata suhtautua turhan vakavasti

Don’t take yourself too seriously and  everything gets easier.

Haluan ehdottomasti olla rennon elämänasenteen puolestapuhuja.

Letkeään elämänasenteeseen voisi mielestäni kuulua myös se, että osaa suhtautua paitsi elämään, myös itseensä humoristisesti, eli ei ota itseään turhan vakavasti.

Jos ottaa itsensä liian vakavasti, on vaarana, että elämästä katoaa ilo:

Liikuntaa ja syömistä saattaa varjostaa velvollisuuden tunne, että pitäisi miettiä jatkuvasti terveellisyyttä. Sitten kun hairahtuu syömään kokonaisen suklaalevyllisen, iskee hirveä morkkis ja huonommuuden tunne. Opiskeluita värittää ennemmin murheet läksyistä ja tenteissä pärjäämisestä kuin esimerkiksi puhdas ilo oppia. Töissä saattaa uuvuttaa itsensä vaatimalla itseltään liikaa, asettamalla rimansa liian korkealle, työnilo katoaa. Continue reading ”Itseensä ei kannata suhtautua turhan vakavasti”