Mitä kysymyksiä olen miettinyt karsiessani tavaraa?

Kun olen käynyt kaappeja läpi ja karsinut tavaroita, olen puntaroinut päässäni monenlaisia kysymyksiä. Aina se perinteinen ”tarvitsenko tätä tavaraa” ei riitä. Tavaroihin liittyy, ainakin minulla, paljon muutakin kuin vain se, että voisinko elää ilman niitä vai en. Se on tehnyt karsimisesta välillä raastavan hidasta, heh.

Perinteisempiä kysymyksiä ovat olleet mm. seuraavat:

  • Tarvitsenko tätä?
  • Laskisiko elämänlaatuni ilman tätä tavaraa?
  • Tulisinko kaipaamaan tätä myöhemmin? Kuinka todennäköisesti muistaisin tavaran jälkikäteen siitä luovuttuani?
  • Tuoko tämä tavara elämääni iloa?
  • Voisiko tämän esineen sijasta käyttää kyseisessä tehtävässä jotain muuta kotoa löytyvää tavaraa?

Continue reading ”Mitä kysymyksiä olen miettinyt karsiessani tavaraa?”

25. syntymäpäiväni

Täytän tänään 25 vuotta. Superia! Tiedä häntä mikä siinä on niin hauskaa, mutta onhan se sentään neljännesvuosisata. Niin vähän ja omalla tavallaan aika paljon: enhän ole koskaan ollut vielä näin vanha. Enkä toisaalta koskaan tulee enää olemaan näin nuori. Kaikki irti juuri tästä iästä siis.

En olisi joskus muutamia vuosia sitten uskonut, että sinä syntymäpäivänä, kun täytän 25, minulla on kaksi lasta. Päivääkään en vaihtaisi pois, muutaman valvotun yön ehkä.

Koenko nyt 25-vuotiaana olevani vanhempi ja viisaampi kuin koskaan ennen?

Mahdollisesti. En tosin tiedä, ajattelenko viisauden automaattisesti kumuloituvan vanhetessa. Onko todella niin, että jokaisena syntymäpäivänä olen oikeasti edellistä viisaampi? Continue reading ”25. syntymäpäiväni”

Kaikkea ei tarvitse omistaa


”When you realize nothing is lacking, the world belongs to you.”

Ajattelin tähän postaukseen raapustella ihan vain viime aikojen pohdiskeluja, sekavaa tajunnan virtaa liittyen omistamiseen ja yksinkertaiseen elämään.

Kaikkea ihanaa ei tarvitse itse omistaa.

Voin kävellä metsäpolkua eteenpäin ja nauttia maisemista. Saan hengittää uskomattoman puhdasta ja raikasta ilmaa. Saatan säikähtää oksalta lennähtävää lintua, leiriytyä telttaan puron varrelle. Ihailla palavaa nuotiota hämärtyvässä illassa.

Minun ei tarvitse ostaa metsää ja puita omakseni, ei pullottaa ulkoilmaa muistoksi tai yrittää kesyttää villinä lepattavaa tulenliekkiä. Continue reading ”Kaikkea ei tarvitse omistaa”

Kaikki me kuolemme pian

Toisinaan, kuten eilen illalla, se iskee. Se lyö kaikin voimin tarkan iskun keskelle naamaa. Nimittäin tunne elämän rajallisuudesta. Sen tajuaminen, että hitsi vie, joku päivä minunkin on todella kuoltava. Kerran on tehtävä se hyppy tuntemattomaan. Kohdattava elämäni viimeinen henkäys. Vielä joskus minun on ihan oikeasti loikattava elämän kalliolta mustaan kylmään pohjattomaan mereen, vailla uimataitoa. Se ihan todella tapahtuu. Continue reading ”Kaikki me kuolemme pian”

Joulukuinen ilta

Täydellinen hetki keskellä arkea. Tavallinen joulukuinen ilta.

Kävelen pimeydessä vastasataneen lumen narskuessa kenkieni alla.

Ylläni kaartuu huikaisevan korkea taivas tummana, pimeydessään kaiken nielevänä vaippana.

Naapureiden pihoilla loimuavat itsenäisyyspäivän ulkotulet hehkuvat pimeyteen rauhaa ja hyväntahtoisuutta.

Ilma on raikasta hengittää. Pakkanen puree poskiani, mutta ei ole liian kylmä. Hanskat unohtuivat kotiin. Palelevat sormeni lämmittävät toisiaan tummansinisen takkini taskuissa. Continue reading ”Joulukuinen ilta”

Valokuvasaaste

Olen onnistunut karsimaan kodistani melkein kaiken omasta mielestäni turhan. Kotini on helposti siistinä pysyvä, raikas ja järjestelmällinen.

Mutta ainakin yksi kaaos elämästäni edelleen löytyy. Valokuvat. Ne elävät aivan omaa elämäänsä, hallitsemattomasti. Koneellani on tuhansia valokuvia sekä videoklippejä, muistikorteilla lisää ja valokuva-albumeitakin löytyy jo vino pino. Olen koittanut jo kauan saada niihin jotain järjestystä, köyhin tuloksin.

Enkä takuulla ole ongelmani kanssa yksin. Varmasti monen muunkin tietokone on ihan liian täynnä kuvia. Kymmeniä kuvia samoista tilanteista, hieman eri kuvakulmista otettuna. Pieleen menneitä kuvia, tärähtäneitä otoksia. Continue reading ”Valokuvasaaste”

Water only – suihku

Vähän aikaa sitten kerroin aikomuksistani kokeilla water only – suihkua, eli saippuan jättämistä pois suihkurutiinista.

Olen aiemmin käyttänyt suihkussa veden lisäksi hieman palasaippuaa. Nyt tavoitteeni oli testata, voisinko pärjätä kokonaan ilman. Puhun tässä postauksessa nimenomaan suihkusaippuasta, en esimerkiksi käsisaippuasta, jota pidän toki tarpeellisena.

Miksi haluaisin päästä pikkuruisesta suihkusaippuapalasta eroon? Palasaippuahan on todella riittoisa ja pidän sitä aidosti ekologisena tuotteena.

Muutama asia, jotka minua tähän haasteeseen motivoivat: 1) minua kiinnostaisi elämä, jossa minun ei tarvitsisi ostaa ruoan lisäksi mitään. Tai jos jotain pitäisi ostaa, niin vain ihan välttämätöntä ja mahdollisimman vähän.  2) Näin minimalistina minua kiehtoisi se, että kylpyhuoneen varustukseen kuuluisi vain naulassa roikkuva pyyhe. Ei puteleita tai saippuan palasia missään. Continue reading ”Water only – suihku”

Elämä on niin yksinkertaista, miksi turhaan tehdä siitä vaikeaa

Elämä on kuin roadtrip. Iloitse joka hetkestä, älä kanna mukanasi liikaa matkatavaroita.

Koskaan ei ole liian myöhäistä nauttia elämän seikkailusta.

Unohda säännöt ja muodollisuudet. Elämä on niin yksinkertaista. Miksi turhaan tehdä siitä vaikeaa?

Riko muureja ja kohtaa ympärilläsi olevia ihmisiä aidosti. Kerro, mitä tunnet. Levitä ympärillesi kannustusta ja kauneutta.

Rakasta. Katso syvälle silmiin. Näe toisissa ihmisissä heidän sisällään oleva hieman epävarma pikkulapsi. Ymmärrä.

Elä siellä, missä koet kaikista eniten olevasi elossa.

Päästä irti kaikesta sellaisesta, joka jollain lailla pidättelee sinua. Luovu, irtaudu siitä, minkä koet pitävän sinua kahleissaan. Continue reading ”Elämä on niin yksinkertaista, miksi turhaan tehdä siitä vaikeaa”

Less stress, more magic

Kuukauden viimeiseinä päivänä olisi aika taas suunnitella ensi kuun ”luonnonmukaisen hyvinvointiviikon sisältö”. Aiempiin tämän teeman postauksiin löydät tästä & tästä.

Joulukuun hyvinvointiviikkoni teema kuuluu yksinkertaisuudessaan näin: less stress, more magic. Törmäsin tuohon lausahdukseen Be more with less – blogissa.

Aion ottaa koko joulukuun aivan täydellisen levon, huolettomuuden ja rentoutumisen kannalta. Continue reading ”Less stress, more magic”

Minimalistinen olohuone

Niin siinä sitten kävi, että päätin laittaa television hetkeksi vaatehuoneeseen odottelemaan. Katsellaan pari viikkoa, miltä elämä ilman televisiota tuntuu. Meillä on ristiäiset parin viikon päästä ja silloin asuntoon tarvitaankin tilaa, joten hyvä vaan, kun on televisio pois tieltä. Lopullisesti ei siis tv:tä hävitetty, vaan tällaisen pienen kokeilun jälkeen katsotaan, että luovuttaisiinko siitä vielä muutamaksi vuodeksi vai ei.

Näissä kuvissa näkyy olohuone nyt. Laitoin tuon räsymaton tuomaan vähän ilmettä, kun television poistumisen myötä ikkunan eteen jäi niin paljon tyhjää tilaa. Nämä postauksen kuvat on otettu kahdessa erässä. Sain nimittäin idean, että tyhjennän kirjahyllyn ylimmän hyllyn ja laitan harvoin luetut kirjat kaappiin – sieltä ne kuitenkin halutessaan löytää. Sen sijaan kaivoin kaapista tuohon näkyville lautapelejä. Ajattelin tehdä tuosta kirjahyllystä sellaisen perheen oman yhteisöllisen viihdekeskuksen! Toin hyllylle lautapelejä, pelikortit ja tabletin. Hyllystä löytyy jo korttipelikirja, jooga- sekä ristikkolehti että värityskirja. Lisäksi hyllyssä on lukemista, kuten lastenkirjoja. Voisin lisätä kokonaisuuteen vielä muutamia meiltä jo löytyviä juttuja, kuten värikynäpaketin ja piirustuslehtiön, huuliharpun ja muut pienet soittimet, sekä palapelin ja palapelimaton (mihin keskeneräisen palapelin voi kääriä tauon ajaksi). Continue reading ”Minimalistinen olohuone”