Saan enemmän, kun omistan vähemmän

Kulutukseen perustuva nykykulttuurimme koittaa saada meidät uskomaan, että tavarat ja materia määrittelevät arvomme. Nykypäivänä on helppo uskoa, että tavara kertoo suoraan ihmisestä jotain. Esimerkiksi saatamme arvottaa ihmisen, jolla on hienot uudet ja tyylitietoiset vaatteet korkeammalle kuin ihmisen, jonka vaatteet ovat selvästi vähintään 10 vuotta vanhat. Saatamme automaattisesti pitää hyvin pukeutunutta ihmistä kauniimpana, mukavampana, ajankohtaisempana, kiinnostavampana ja älykkäämpänä kuin vanhoihin vaatteisiin pukeutunutta.

Tämä ajaa meitä siihen, että saatamme alkaa vertailemaan toisiamme tavaran kautta. Tällöin paremmuuden tai tasavertaisuuden tunteen hakemisesta voi seurata ostamisen tarve. Voi tulla kokemus jälkeenjäämisestä, häviämisestä ja huonommuudesta, kun pikkuhiljaa omat vanhat tavarat ovat kaikkien ympärillä olevien ihmisten tavaroita vanhempia. Sen sijaan uutta tavaraa ostamalla ja vanhaa päivittämällä voi pysyä turvallisesti siellä aallon harjalla, ”hyvien tyyppien joukossa”.

Tämä kierre on ajanut paitsi maapallomme, myös meidät ihmiset äärirajoille. Toisten täytyy tehdä töitä epäinhimillisen pienellä palkalla, että me rikkaat saamme jatkaa kilpailuamme. Toisaalta emme me rikkaatkaan voi hyvin. Eihän mikään määrä materiaa todellisuudessa tuo yksistään kellekään onnea. Silti käytämme siihen valtavasti aikaa ja rahaa, sitoutamme itsemme valtavaan kasaan tavaraa ja muita ulkoisia asioita, myymme käytännössä koko elämämme sille. Emme voi henkisesti hyvin. Moni meistä on kadottanut juurensa, menettänyt otteensa elämänsä ytimeen. Moni kokee elämän melko tyhjäksi, kiireiseksi ja kaoottiseksi, monimutkaiseksi ja vaikeaksi. Vaikka lopultahan elämä onkin melko yksinkertaista.

Törmäsin Instagramissa puhuttelevaan pieneen tarinaan, joka meni näin:

One day a rich dad took his son on a trip to a village. He wanted to show him how poor someone can be. They spent time on the farm of a poor family.

On their return from the trip, the father asked his son, ”How was the trip?” ”It was great, dad.”

”Did you see how poor people live?” The father asked. ”Oh yes”, said son.

”So tell me, what did you learn from the trip?” asked the father.

The son answered: ”We have one dog, they have four. We have a pool, they have rivers. We have tube-lights at nights, they have stars. We buy foods, they grow theirs. We have walls to protect us, they have friends. We have television, they spend time with family and relatives.”

The boy’s father was speechless.

Then his son added: ”Thanks dad, for showing me how poor we are.”

Tämä tarina mielestäni kuvaa hyvin sitä, että vapautta ei voi ostaa. Ja että on aika surullista, miten helposti vapaus on toisaalta myytävissä materialle ja markkinavoimille. Tätä ei tietenkään ole helppo hyväksyä ja huomata, jos on vielä siellä kuplassa. En minäkään aikoinani todellakaan ajatellut näin, koin itseni oikeinkin vapaaksi, kun kiertelin Lindexin rekkien välissä. Mutta nyt kun olen saanut tavaran haalimiseen etäisyyttä ja minimalismin kautta olen karsinut materiaalisen omaisuuteni vapauttavan vähäiseksi, on vapaus näyttäytynyt minulle ihan uudella tavalla.

Koen, että itse olen vapaampi ja oloni on kevyempi, kun kantamuksia on vähemmän. Koen oloni raikkaammaksi ja selkeämmäksi, kun keskityn elämässäni muihin asioihin kuin ulkoisiin seikkoihin. Oloni on ollut upean huoleton siitä lähtien, kun olen alkanut suhtautumaan hällä väliä-asenteella ulkoisiin asioihin.

oloni on vapaa

koen olevani rikas

mieleni on selkeä ja innokas

koen, että olen lähempänä elämän ydintä

sekä omia juuriani

elämä on ihanan yksinkertaista,

kun en sido itseäni liikaa materiaan, ulkonäköön, puitteisiin, kulisseihin

ja elän vain, vapaasti
Rakastan elää tätä elämää hengittäen vapautta. Kulkea meikitönnä, omistaa vain muutamia vaatekertoja. Tuijotella iltaisin tähtitaivasta, kulkea päivisin kiemurtelevia metsäpolkuja, syödä ravitsevaa luonnonmukaista ruokaa ja viettää aikaa rakkaimpien kanssa. Rakastan kuunnella järven aaltojen tyyntä ääntä, lintujen sirkutusta luonnonhelmassa, nuotion liekkien rätinää ja pauketta. Olla välittämättä siitä, miltä minä näytän ja vain elää tätä elämää sinut itseni ja luonnon kanssa, nauttia jokaisesta hetkestä, tavallisen arjen pienistä iloista.

 

2 thoughts on “Saan enemmän, kun omistan vähemmän

  1. Kiitos tästä postauksesta! Monesti halunnut itsekin kirjoittaa tästä kulttuurista, jossa tavara määrittelee ihmisarvoa, mutta en tosiaankaan ole saanut ajatuksia niin selkeästi ilmaistua kuin tässä postauksessa!

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos ❤ se on kyllä harmillista, miten tavara nykyisin määrittää just ihmisarvoa, tuntuu myös sen puolesta kurjalta, että vähävaraiset jäävät sen takia usein huonompaan asemaan esim. kouluissa 😦

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s