Miksi ihminen ei pysäytä ilmastonmuutosta?

Miksi ihminen ei pysäytä ilmastonmuutosta ja muita uhkaavia ympäristökatastrofeja? Tätä olen viime aikoina miettinyt 🌍

Tarvittava tieto on, ratkaisut olemassa, keinot keksitty. Tarpeeksi ei silti tapahdu. Hyvä teksti osittain samasta teemasta täällä (Hs: Maapallolla on sopuli­laji, joka syö ja nai holtittomasti, kunnes tuho uhkaa – Ihminen on saman­lainen laji, sanoo biologi Maria Katajavuori), suosittelen lukemaan! 🙂

Miksi yhä kun esimerkiksi avaan jonkin suositun blogiportaalin, täyttävät etusivun erittäin kulutuskeskeiset postaukset? Miksi edelleen näyttää olevan moraalisesti täysin oikein riistää luonnonvaroja? Että sellainen elämäntapa on jopa ihailtavaa, kulutuskeskeiset blogit keräävät yhä tänäkin päivänä valtavasti lukijoita?

Pohdin, miksi ylikuluttavaa elämää ei nähdä moraalisesti arveluttavana tai jopa tuomittavana. Kyllähän monia muitakin arvovalintoja ja mielipiteitä pidetään yleisesti tuomittavina, jos ne sortavat vaikkapa jotain ihmisryhmää. Ylikulutus ihan selvästi sortaa monia ihmisryhmiä, monet maat kärsivät jo nyt voimakkaasti ilmastonmuutoksen ja esimerkiksi ympäristön saastumisen ja roskaantumisen seurauksista.

Mielestäni harva mielipide on yhtä ahdas kuin se, jos joku ajattelee, että hyvinvointivaltioissa on etuoikeus kuluttaa yli maapallon kantokyvyn: vaatteita, kosmetiikkaa, tietotekniikkaa, autoja, sähköä, sisustusjuttuja, polttoainetta, vettä, ruokaa, asuinneliöitä, tavaroita, tilpehööriä. Että olisimme jostain syystä niin paljon ylempää rotua, että meidän on oikein kuluttaa enemmän kuin maapallo pystyy tarjoamaan. Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on n. 10 000 kg vuodessa (arviot vaihtelevat ainakin 9000 – 15 000 välillä), globaalisti aidosti kestävämpi taso olisi lähempänä  2000 kg. Paljon on siis töitä tehtävänä, että saataisiin keskiarvo edes jotenkuten kestävälle tasolle, esimerkiksi puolitettua nykyisestä. Onneksi kuitenkin jo pelkillä omilla arjen valinnoilla omaa hiilijalanjälkeään voi pudottaa jopa 37% (lähde)! Tästä pääsee myös kivaan Sitran 100 fiksua arjen tekoa – sivulle konkreettisia vinkkejä lukemaan.

Mistä oikeus ylikuluttaa tulisi? Entä miksi kaikki ihmiset eivät halua tinkiä, kohtuullistaa ja maltillistaa elämäntapaansa maapallon, ympäristön, ilmastonmuutoksista jo kärsivien ihmisten ja tulevaisuuden sukupolvien tähden? Miksi on niin vaikeaa luopua saavutetuista eduista, vaikka pakkohan tässä olisi, kun maapallon resurssit ovat rajalliset, eikä toista palloa yksinkertaisesti ole?

Kulutamme reilusti yli sen, mikä olisi kestävää. On tingittävä huomattavan paljon enemmän, alettava katsomaan maapallomme rajallisia resursseja ihan uudenlaisesta, kestävästä näkökulmasta käsin. Niin hauskaa kuin se olisikin, me emme voi enää luoda elämäämme kuluttamalla. Meidän on luovuttava luonnonresurssien ylikulutuksesta ja alettava kehittelemään kestävämpiä tapoja elää elämäämme.

Seuraavatkatkelmat ovat Ilmasto-opas.fi sivustolta, täältä:

”Kasvihuonekaasupäästöjen tulisi laskea vuoteen 2050 mennessä maailmanlaajuisesti 50 % ja länsimaissa 80-90 %.

Tämän lisäksi vähenevät resurssit tulisi jakaa tasapuolisemmin: tällä hetkellä viidennes maapallon ihmisistä kuluttaa neljä viidesosaa maapallon luonnonvaroista.”

”Tavaroiden ja palvelujen kulutus on yksi suurimpia ympäristöongelmien, kuten ilmastonmuutoksen, aiheuttajia. Suomen ympäristökeskuksen mukaan ”ympäristöongelmat aiheutuvat pääasiassa kulutuksesta ja kulutettavien tuotteiden ja palvelujen tuotannosta.”

”Maailman tila 2010 –raportin mukaan kulutukseen perustuva yhteiskuntamalli on täysin kestämätön ja sen tilalle tulee löytää täysin uudenlainen elämäntapa. Raportissa todetaan, että ”kestävä kulttuuri auttaa maapalloa voimaan paremmin, minkä lisäksi ihmisten elämänlaatu paranee, kun se ei pyöri rahan ja kulutuksen ympärillä”

Tällä kulutustahdilla emme voi taata elinkelpoista planeettaa jälkeläisillemme. Mielestäni on surullista, miten ihminen ei osaa tai halua nähdä omaa nenäänsä pidemmälle. Kaikki eivät halua nähdä faktaa, että elämä jatkuisi maapallolla meidän jälkeemmekin. Tai että tälläkin hetkellä on olemassa muita ihan yhtä arvokkaita ihmisiä kuin minä, vaikka he asuisivatkin toisella puolella palloa.

Kyse ei ole pelkästään maapallon suojelusta tai eläinten hyvinvoinnista. Kyse on ihan yhtälailla ihmisistä. Me kun elämme luonnosta. Hengitämme puiden tuottamaa happea, syömme luonnosta kasvavaa ruokaa, juomme kautta historian kiertokulkuaan jatkanutta vettä, asutamme maapallomme pintaa.

Kyse on meistä itsestämme. Meistä ja heistä, jotka asuttavat planeettaa meidän jälkeemme. Lapsistamme, lastemme lapsista. Minkälaisen perinnön haluamme heille jättää? Minkä arvon annamme ihmisille, jotka jo nyt monissa köyhissä maissa kärsivät rajusti ilmastonmuutoksen seurauksista? Nostammeko itsemme heidän yläpuolelleen, Suomessa kun ilmastonmuutos ja luonnon köyhtiminen eivät vielä katastrofaalisessa mittakaavassa näy?

Jos haluamme jättää tulevaisuuden ihmisille asuinkelpoisen ja elinvoimaisen planeetan, on toimittava. Nopeasti ja isoin muutoksin. Itseasiassa on monessa suhteessa jo hyvin myöhäistä, mutta paljon on edelleen tehtävissä. Aina on toivoa! ✨

On otettava järki käteen. Lakattava sahaamasta sitä oksaa, jolla istumme, ettei käy huonosti. Kuka tahansa voi tehdä päätöksen alkaa välittämään maapallostamme, alkaa elää ekologisemmin. Alussa tietenkin on paljon uutta opittavaa, ja itselleen kannattaa antaa aikaa oppia ihan rauhassa. Kukaan ei opi hetkessä kaikkea, eikä tarvitsekaan. Täydellisyyden tavoittelusta ei kannata missään  nimessä ottaa itselleen mielenterveyden maksavaa painetta ❤

Itse ajattelen, että yksi tärkeimpiä havaintoja ja ensimmäisiä askeleita on ihan vain asennemuutos: miten suhtautuu kuluttamiseen? Kuinka suhtautuu maapallon rajallisiin luonnonvaroihin? Suomen luonnonsuojeluliiton tekstissä Onko arjen valinnoilla väliä Satu, 40, Oulusta sanoo mielestäni hienosti: ”Pyrkimys koko ajan vähempään kulutukseen on keskeisin asia, josta uskon myös luonnon hyötyvän. Tämän ajatuksen välittäminen omille lapsille ja tuleville sukupolville on kenties vastuullisinta mitä tässä vaiheessa yksittäinen ihminen voi tehdä”.

Pienillä teoilla on merkitystä, vaikka samalla tarvitaan muutosta rakenteisiin ja järjestelmiin. Politiikkaa tarvitaan ehdottomasti myös, että saadaan tarpeeksi isoja muutoksia aikaan. Siksi seuraavissa vaaleissa kannattaa miettiä omaa ehdokastaan tarkkaan myös ympäristömme kannalta.

Mutta niistä pienistä teoista, mielestäni Suomen luonnonsuojeluliiton tekstissä Onko arjen valinnoilla väliä Vuokko, 33, totesi hyvin:

”Arjen valinnat kuvaavat suhtautumista maailmaan ja ympäristöön – vaikka niiden laskennallinen merkitys olisi pienikin. Jos arjen valintojen merkityksellisyyttä vähättelee, voisi hyvin esittää vertauksena, että onko väliä varastaako kaupasta yhden suklaalevyn, kun sen arvo on kuitenkin kauppiaan kannalta pieni.”

Niin hyvin sanottu! ❤

Mielestäni on myös todella tärkeää, että mahdollisimman monet ympäristöstä kiinnostuneet ja ekologisia valintoja tekevät ihmiset tulevat ”kaapista ulos”, näin sanotaan myös jo aiemmin viittaamassani Sll:n tekstissä, viimeisessä kappaleessa. Vain näkyväksi tulemalla ekovalinnoista saadaan pikkuhiljaa ihan tavallisen kuuloisia juttuja, ja niistä vähitellen katoaa tietty leima. Moni saattaa pelätä, että leimataan oudoksi, jos kotoa löytyy matokomposti, tai jos pesee pyykkiä etikalla. Mutta kun kaikki ekoilijat ovat rohkeasti omia itsejään, pikkuhiljaa tietoisuus lisääntyy, ja pian ekovalinnat ovat ihan ”normeja”. Se ei ole paasaamista, jos osoittaa, että välittää. Ympäristöstä välittäminen täytyykin tehdä näkyväksi.

Seuraava video on muuten aika puhutteleva. Siinä näkyy maiden lämpötiloja 1880 lähtien. Kannattaa katsoa loppuun asti, pysäyttävä!

Toivoa on, ja siihen haluan loppujen lopuksi ehdottomasti itsekin keskittyä. Kiinnostus ja tietoisuus ympäristöjutuista näyttävät leviävän koko ajan, mikä on ihan superhienoa ja inspiroivaa 😊 Paljon on saatu aikaan ja tultu eteenpäin, tästä on hyvä ja oikea suunta jatkaa. Toivon tosin, etten katsele asiaa pelkästään jostain omasta optimistisesta ekokuplastani käsin, mutta koen asian kyllä todella niin, että ekoilusta on tullut arvostetumpi juttu. Tavallaan uskon myös ihmiseen, että jossain vaiheessa hän lopulta herää siihen, kun oksa alla huojuu siihen malliin, että hän tajuaa viimein olla sahaamatta sitä oksaa. Tehdäänhän töitä, että havahtuminen tähän tapahtuisi ennen kuin oksa katkeaa ❤️

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s