Toivon, että rakastaisit itseäsi

Ihmiset ovat ihania. Jokainen omalla, uniikilla tavallaan.

Inhoan median luomaa kapeaa kuvaa ihmisen kauneudesta. Kyllä, minusta on kaunista, jos jollakulla on isot, säihkyvät silmät. Mutta aivan samalla tavalla minusta on ihan hirveän kaunista, jos jollakulla on iso kyömynenä, rosoiset työtä tehneet kämmenet, Muumimammamaisen lämmin ja pehmeä olemus, auringon kanssa kilpaa kimaltava kalju, sotilaallisen jämpti ryhti, tuulessa huojuvan kepeä runko tai kasvoilla elämän uurteet. Minkä näköinen ihminen vain, meissä on kaikissa ihmisyyden herkkää ja karua kauneutta. Continue reading ”Toivon, että rakastaisit itseäsi”

Irti materialismista

Disclaimer: Sisältää todella kärjistettyä tekstiä ja pitkästä aikaa hieman sitä tulikiven katkuakin. Vielä ehdit klikata ”sulje välilehti” näppäintä, sinua on varoitettu 😂 Pakko myös lisätä, etten tietenkään tarkoita osoittaa ketään yksittäistä ihmistä sormella, itsekin kun olen kaukana täydellisyydestä. Mutta haluan ehdottomasti kritisoida ilmiötä nimeltä materialismi noin niinkuin yleisesti.

Materialismi on himoa hankkia tavaroita ja uskoa siihen, että ne tuovat onnea. Kun ostaa lisää tavaroita ja päivittää tavaroitaan uudempiin, saa lisää onnea. Mitä enemmän, uudempaa ja kivempaa omistaa, sitä onnellisemmaksi tulee.

Meille mainostetaan joka puolelta, kuinka tärkeää on antaa itselleen palkintoja arjen keskellä, ostaa itselleen jotain kivaa. Kuitenkin ostamamme tuotteen tilalle tulee pian markkinoille vielä uudempi tuote ja vasta hankkimamme tavara alkaakin näyttämään kulahtaneelta. Media on markkinoinut meille ihan vallattoman tehokkaasti piilomainonnan kautta tarpeen ostaa, ostaa ja ostaa, hankkia uutta vanhan tilalle, elämäämme kaunistamaan. Saamme ostamisesta niin helposti hyvää oloa, että alamme todella nojaamaan onneamme siihen. Kaikki on tehty niin viattoman oloiseksi. Tusinavaatteita tehtailevasta vaatekaupasta tehdyn tilauksen jälkeen saattaa sähköpostiin kilahtaa nuoleskeleva  viesti: ”Ihanaa, kiitos kun tilasit meiltä. Teit ihan oikean valinnan, on tärkeää panostaa itseensä.” Continue reading ”Irti materialismista”

Tunteellisuus ja onnellisuus


Olen suhteellisen herkkä ja tunteellinen ihminen. Tämän postauksen aihetta onkin tullut pohdiskeltua pidemmän aikaa. Kirjoittelisin tällä kertaa pohdintojani siitä, voiko tunteellinen ihminen olla todella pysyvästi onnellinen.

Minä nauran äärimmäisen helposti, mutta myös itken helposti. Tänäänkin olen itkenyt jo useamman kerran mm. muutamaa koskettavaa blogitekstiäni lukiessani, liekö tosin myös raskaudella oma vaikutuksensa itkuherkkyyteen. Ilahdun pienestä, mutta saatan myös tulistua herkästi. Olen tulisieluinen ja tunteellinen. Toisaalta minussa on myös tiettyä rentoutta, en ole koskaan osannut luoda esimerkiksi ihmissuhdedraamaa tai loukkaantua varsinaisesti minulle sanotuista asioista.

Joskus olen miettinyt, että koetaanko asia niin, ettei esimerkiksi usein itkevä ihminen voisi olla onnellinen? Ajattelevatko ihmiset, ettei tunteellinen ja herkkä ihminen voisi olla tasapainoinen? Nähdäänkö tunteelliset ihmiset vain mielialojen vaihteluissa kärsivinä oikuttelevina ihmisparkoina? Continue reading ”Tunteellisuus ja onnellisuus”

Metsässä olemisen yksinkertainen riemu

Luonnossa ollessa kaikki päässäni oleva stressi kaikkoaa. Mieli rauhoittuu. On vain polku, oma hengitys ja vapaus. Ei muita ihmisiä, saa mennä täysin Nuuskamuikkusena oman mielen mukaan, positiivisessa mielessä yksin. Hiljaisuus.

Luonnossa ei ole mitään häiriötekijöitä, on vain tumma ja vaitonainen metsä, järven selkä ja pään päällä pala taivasta. Raikas ilma, helppo hengittää.

Tavaroita selässä vain pieni repullinen. Vähän vettä, ehkä tulitikut ja evästä. Retkiaterimet ja vettä pitävää vaatetta sateen varalle. Kaikki mitä tarvitset mahtuu yhtäkkiä pieneen laukkuun, eikä mitään puutu. Continue reading ”Metsässä olemisen yksinkertainen riemu”

Onko kodin sekasotku välttämättömyys?

Monelta ei varmasti ole mennyt ohi viime aikoina blogeissa kiertänyt haaste ”tältä meidän kotona näyttää juuri nyt”. Haasteen ideana on ollut ottaa valokuvia kodista siivoamatta, sellaisena kuin koti juuri sillä hetkellä on ollut. Tämä haaste on ollut raikas monen toivoma tuulahdus blogimaailmassa. Ovathan blogit menneet pikkuhiljaa yhä ammattimaisempaan suuntaan, mutta samalla kosketus oikeaan elämään on yleisesti heikentynyt. Itsekin rakastin tämän haasteen aitouden rouheutta! Haaste herätti minussa toisaalta joitain ajatuksia. Kun lueskelin näitä postauksia ja niihin tulleita kommentteja, siellä toistuivat tietyt lauseet:

”Olen tuskastellut jatkuvan epäjärjestyksen kanssa ja miettinyt, onko kellään muulla tällaista. Tuli hyvä mieli tästä postauksesta! Nyt jaksan taas paremmin tätä sekasotkua.”

”Ihanaa nähdä, että tekin olette vain tavallisia ihmisiä, joilla on kotona sotkuista.” Continue reading ”Onko kodin sekasotku välttämättömyys?”

Luonnonmukainen hiustenhoitorutiinini

Tässä postauksessa kertoisin tämän hetkisestä hiustenhoitorutiinistani. Tässäpä siis tiivistetysti myös kirjoitettuna minun ”salaisuuteni” hiusteni hoitoon tällä hetkellä:

  1. Olen luopunut kaikista muotoiluraudoista, kuten suoristusraudoista, sekä hiustenkuivaajasta.
  2. Olen lopettanut hiuksiin tarkoitettujen kemikaalien käytön, ennen käytin runsaasti mm. hiuslakkaa, muotovaahtoa, hoitosuihkeita, shampoita, hiusvärejä.. Nyt olen hiusteni suhteen 100% kemikaalivapaa.
  3. Olen harventanut pesuväliä – pesen hiukset 2-3 kertaa viikossa vedellä. Noin kahdesti kuussa teen tehopesun, eli pesen hiukset ruisjauhoilla ja ruokasoodalla. Laitan tilkkaan vettä noin 1tl ruisjauhoja ja 1/2tl ruokasoodaa, annan hetken hautua ja hieron seoksen päähän. Sen jälkeen huuhtelen seoksen runsaalla vedellä pois.
  4. Käytän hiusten selvittämiseen luonnonmukaista harvapiikkistä puista kampaa.
  5. Letitän hiukset joka yö  1-4 letille, hiusten kiinni pitäminen suojelee hiuksia öisin hankaukselta ja aamulla hiuksissa on valmiina ihan kivat, rennot ja luonnonmukaiset kiharat.

Continue reading ”Luonnonmukainen hiustenhoitorutiinini”

Zero waste ja laukun sisällön esittely

Tässä postauksessa esittelen, mitä kannan laukussa mukanani pienillä päiväreissuilla. Haluan pitää laukun sisällön selkeänä ja yksinkertaisena, mutta niin, että laukussa on tavaroita, jotka auttavat elämään tuottamatta turhaa roskaa. Näiden kuvassa näkyvien tavaroiden lisäksi laukusta löytyy toisinaan joitain muita tuotteita, kuten nyt näin raskausaikana iso paketti Rennietä (aina). Pyrin ’siivoamaan’ laukun usein, sillä se kulkee niin monessa mukana, ettei ole kiva kantaa mukana turhaa roinaa ja roskaa. Perusjutut pakkaan usein etukäteen laukkuun valmiiksi, niin eivät kiireessäkään unohdu. Continue reading ”Zero waste ja laukun sisällön esittely”

Rauhaa ja rakkautta

Aluksi mietin, uskallanko kirjoittaa tänne tästä aiheesta. Sitten muistin periaatteeni, etten halua rajoittaa bloggaamistani. Kirjoitan siitä, minkä koen kirjoittamisen arvoiseksi ja mistä kulloinkin haluan kirjoittaa, tällä kertaa siis pasifismista. Tähän aiheeseen liittyy surullisesti tiettyä välinpitämättömyyttä: monet eivät koe päätöstä armeijaan menosta tai menemättömyydestä isoksikaan arvovalinnaksi, vaan moni menee sinne vain, koska muutkin menevät. Mielestäni tämä valinta on kuitenkin yksi suurimpia selviä moraalisia kannanottoja, joita moni elämässään tekee, joten sitä ei (ainakaan minusta) kannattaisi tehdä sillä perusteella, että niin on tapana tai että muutkin tekevät. En myöskään pidä siitä, että jo lapsesta asti oletetaan, että kaikki  pojat sitten menevät armeijaan aikuisuuden kynnyksellä. Itse olisin miehenä valinnut totaalikieltäytymisen ja siitä seuraavan rangaistuksen ja nyt kerron, miksi. Continue reading ”Rauhaa ja rakkautta”

More is more? Vai sittenkin less is more?

Kun pohditaan sitä, kuinka olla onnellinen tai kuinka voi tulla onnelliseksi, on helppoa lähteä miettimään onnen saavuttamista jonkin asian lisäämisen näkökulmasta. Sitä voi alkaa pohtimaan, mitä omasta elämästä puuttuu ja peilata onnellisuuden saavuttamista siihen. Että sitten, kun lisää elämäänsä jotain, saavuttaa jotain tai saa jotain, sitten voi olla onnellinen.

Ehkä se on tämä materialistinen ja kulutuskeskeinen kulttuurimme, joka on meidät saanut näin uskomaan. Moni ajattelee, että onnellisuus on saavutettavissa vain siten, kun elämäänsä saa jotain lisää. On tavattoman helppoa nähdä omassa elämässä vajavaisuuksia ja puutteita ja tuudittautua siihen, että niiden takia ei voi olla onnellinen, vaan onni koittaa vasta sitten, kun puutteet saa täytettyä ja saa elämäänsä jotain enemmän. Ja enemmän. Ja enemmän.

Entä jos lähteekin ajattelemaan toisin päin? Continue reading ”More is more? Vai sittenkin less is more?”

Hyvästit tiukoille vaatteille!

Tässä postauksessa kirjoittelisin siitä, miksi olen sanonut hyvästi melkein kaikille yhtään tiukoille vaatteilleni vaatekaapistani.

Ajatus tiukkojen vaatteiden haitallisuudesta herää
Alunperin kiinnostus teemaa kohtaan alkoi luonnollisesti. Tässä raskaudessa farkut alkoivat lähes välittömästi positiivisen testin tekemisen jälkeen kiristämään ikävästi. Farkut pääsivät jo helmikuussa lomailemaan tehtävästään. Koko raskausajan olen käyttänyt hyvin väljiä, joustavia ja venyviä vaatteita. Jos aamulla mikään  on yhtään puristanut, on asu lähtenyt vaihtoon.

Eräänä päivänä fiilistelin taas näitä ylimukavia haaremihousujani ja sitä, miten ihanaa on, kun raskausaikana ei ole pakko pitää farkkuja. Siinä vaiheessa havahduin omiin ajatuksiini: onko minun muka muulloin pakko pitää farkkuja ja tiukkoja vaatteita? Enkö voisi aina pukeutua mukavasti? Continue reading ”Hyvästit tiukoille vaatteille!”